Jouluasiaa

Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoiteltua, on ollut monenmoista ajateltavaa ja pohdittavaa ja tekemistä, niin ei ole jaksanut tänne raapustaa. Mitään mullistavaa ei ole muutenkaan tapahtunut, enkä jaksa aina löpistä ihan arkipäiväisyyksistäkään. Olen nyt työtön opiskelija ja koetan kirjoittaa gradua ahkerasti. Työt loppuivat, koska Working Holiday -viisumin 6 kuukauden työskentelyraja yhdellä työnantajalla tuli täyteen, eikä uutta viisumia saatu tarpeeksi ajoissa, jotta työ yliopistolla olisi voinut jatkua. Töiden päättymisen jälkeen koetin hakea jotain muuta työtä kuukaudeksi, sillä lennän 19.12 Suomeen, mutta kukaan ei ollut halukas palkkaamaan niin lyhyeksi ajaksi - edes joulun alla. Moni tuttu ehdotti, että olisin epärehellisesti jättänyt kertomatta, että aion olla töissä vain kuukauden, mutta se sotii omaa oikeudentajua vastaan, varsinkin kuin monilla ruokakaupoilla on nyt vuoden kiireisin aika ja luotettava apuvoima todella tarpeen. Minulla on ensi viikolla yksi epävirallinen haastattelu helmikuussa mahdollisesti alkavaan työhön, mutta eipä siitä enempää, kun mikään ei ole varmaa vielä.

Sitten itse asiaan: JOULU! Minä olen aina ollut jouluihminen. Rakastan glögiä ja torttuja ja tuoksuja ja makuja ja jouluruokia ja typeriä(kin) joululauluja ja kuusta ja lahjoja ja lunta. En ole harras uskovainen, mutta eihän suomalainen joulu usein harras enää nykyään olekaan, sen verran on otettu mallia muualta. En jaksa tapella joulunvihaajia vastaan, hajotkoot yksiöihinsä materialismivihassaan, eipä kosketa minua onneksi. Joulu on niin lyhyt aika vuodesta, ainakin minulle, enkä usko että perheeni on koskaan kuulunut niihin suurimpiin kerskakuluttajiin, jollaisiksi tulemisesta aina varoitellaan.

Perthiläiset painivat jouluvalmisteluineen vähän eri sarjassa - tai sellaisen kuvan media on antanut. En ole koskaan ennen asunut miljoonakaupungissa, mutta toki ymmärrän, että lähes 1.7 miljoonan asukkaan Perth kauppoineen aloittaa joulusesongin huomattavasti aikaisemmin, kuin vähän päälle 7000 tuhannen asukkaan Pälkäne. Siltikin pyörittelin silmiäni, kun jouluosastot ilmestyivät Stockmannin kaltaisiin tavarataloihin jo.... elokuussa? No kuitenkin, kuukausia ennen H-hetkeä silti. Joulubileitä mainostetaan siellä ja täällä. Kyse on usein rantabileistä, joissa tonttulakki päässä bikineissä pitäisi kuunnella teknoa. Hyi! Hanki se pitää olla.

Joulutunnelmaan on vaikea päästä helteen keskellä, vaikka joululahjoja onkin jo tullut ostettua. Kaupoissa soivat joululaulut, jonka huomaan ärsyttävän, sillä sisäinen kelloni on ihan kesäajassa. Itse en ole koskaan pitänyt hirveästi niistä hilpeän iloisista marssivista lapsekkaista joulubiiseistä, olen enemmänkin perinteisten "aikuismaisten joululaulujen" ystävä (lukuunottamatta Juicen Sikaa, jota en ole koskaan voinut sietää). Ja ehkä myös niiden hartaiden laulujen ja virsien, koska sekin on aina ollut osa perinnettä. Hipsut ja vipsut ja tonttujoukot kuuluvat lapsen jouluun ja lapsenmielisen myös, joten myös minunkin - kuitenkaan en tahdo kuunnella niitä kiireisessä tavaratalossa tai ruuhkakäytävillä. Kaikkein ärsyttävintä on angstisena huomata marssivansa vahingossa hipsu-tonttu-tipsu-laulun tahdissa. Siis voi ei.

Lennän jouluksi Suomeen, aivan tavattoman jihuu! Se on hassua, miten sitä osaa kaivata juurikin niitä samoja asioita, joista kaikki ulkosuomalaiset aina kaihoten vouhkaavat: ruisleipää, metsiä, luontoa, lunta, saunaa, perhettä ja ystäviä toki... mutta kaipaan myös asioita, joita en olisi uskonut heti kaipaavani. Helsingin keskustaa kaikkinensa. Suomen puhumista kaupungilla. Stockmannilla käyntiä. Seppälässä shoppailua. Suomalaisia pubeja, jopa niitä räkälöitä, täällä kun ei niitä ole. Pälkänettä, muutenkin, kuin kotitaloa ympäristöineen.

Jotkut vihaavat joulua alla olevian asioiden takia. Minäpä kerron oman kantani.

1) Stressi ja kiire. Pitää ostaa kaikki tarpeellinen, siivota, koristella, leipoa, olla iloinen.

Hyvä on, ymmärrän toki, että 5-lapsisella perheellä on enemmän tekemistä, kuin minulla. Mutta kuulen samoja valituksia myös sinkkujen tai nuorten pariskuntien suusta. Oma jouluni on aina ollut rauhallinen, olen nauttinut kaikesta "pakollisesta" puuhasta, jota on ennen joulua. En mene ruuhka-aikana tavarataloihin, en tee joulun eteen mitään, mikä aiheuttaisi ylimääräistä stressiä. Olen yleensä joulut vanhempieni luona, ja siellä on kolmea isoa koiraa, jotka pitävät huolen, ettei siivottu talo kauaa pysy siistinä. Jos ei ehdi leipoa, sitten ei leivo, jos joulusiivous kiireiden takia jää vaan pikaiseen perussiivoukseen, sitten jää. Kaikki on aina tehty perheen kanssa yhdessä. Yksikin pellillinen torttuja riittää ja taikina voi olla pakkasesta. Glögin voi kuumentaa mikrossa.

2) Lahjat. Pitää ostaa kaikille ja on stressaavaa, vaikeaa, mahdotona, kallista. Mitä ne haluaa? Pitää ostaa niin monelle, joten en osta kenellekään. Minulle ei myöskään saa ostaa lahjaa, koska siitä tulee sitten syyllinen olo. Jos kuitenkin ostat lahjan, aion kiukutella ja osoittaa, ettei se ole tervetullut.

Lapsena lahjat ovat tärkeitä. Ymmärrän, että niihin menee rahaa ja että niitä on stressaava kantaa tavarataloista (varsinkin jos on se 5-lapsinen perhe). Mutta näin vanhempana (siis ei ole lapsia mutta ikää on tullut jo kauheasti, heh) en jaksa käsittää joululahjastressiä. En minä aina tiedä, mitä ostaisin poikaystävälleni tai isäpuolelleni, mutta kyllä sitä jotain aina keksii. Lahjan/lahjojen antaminen on niin olennainen osa tätä juhlaa (ainakin meidän perheessä), että en pysty pidättäytymään, enkä myöskään halua. Ei ole pakko ostaa väritelkkareita tai moottoripyöriä, suklaarasia ja lämpimät sukat kelpaa. Tai hyvä kirja. Ja ihan oman budjetin mukaan, eikä sitä turhaa krääsää kannata kerätä nurkkiin, kukaan ei moista toivo. Joululahjojenostoreissut ovat olleet aina yksi ihanimpia asioita joulussa. Niistä voi tehdä miellyttäviäkin. Hyräillä ja käydä terästetyllä glögillä.


3) Tekopyhä kulutusjuhla. Rahaa menee, muovia ostetaan.

Emme ole amerikkalaisia, eikä meidän tarvitse olla. En myöskään ymmärrä ajatusta "Kyse on kilpavarustelusta, joten en osallistu". Meillä ostetaan nykyään yleensä simppelit jouluruuat kolmelle (siis raaka-aineet, laatikot ym. tehdään itse), 2-3 rasiaa suklaata (lisää tulee aina sukulaisilta), joulukukat tulevat naapureilta ym. Lahjoja on jokunen. Kuusessa on samat vanhat koristeet, kuin lapsuudessani. Joululiinat ja -verhot haetaan vintiltä. Pihalle laitetaan samat vanhat pihavalot kuuseen ja pari ulkokynttilää. Kinkku maksaa aavistuksen myös, mutta se onkin varmaan melkein ainoa kerta vuodessa, kun vanhempieni taloon ostetaan muutakin lihaa, kuin jauhettua tai jauhomakkaraan piilotettua, koska äitini on kasvissyöjä. Viimeisen 10 vuoden aikana on rahaa mennyt huomattavasti enemmän viiniin ja glögin terästämiseen, kuin lapsuudessani, mutta tämän ymmärtänee. Jouluna ei silti olla kännissä, ikinä.

4) Ei ole edes enää mitään tekemistä alkuperäisen idean, eli Jeesuksen syntymän kanssa.

Minä en ole kirkon jäsen, mutta olen saanut kristillisen kasvatuksen. Olen ymmärtänyt kuitenkin, että joulu on alunperin ollut keskitalven pakanajuhla, johon kirkko on sopivasti istuttanut kristuksen syntymän (kuten kirkko teki useille pakanajuhlille, kun koetti kalastella kansan suosiota). Eikös J. syntynyt oikeastaan kesällä? Vai oliko se syys-lokakuussa? No vähättely ja turha pilkka sikseen, lapsuuteni joulu oli toki suomalaiseen tapaan harras ja luin aina jouluevankeliumin, kävimme koulun kanssa kirkossa ja veimme perheen kanssa haudoille kynttilät. Nämä ovat mukavia perinteitä, eivätkä ne häiritse minua mitenkään. Kirkossa en enää käy (voisin käydäkin, siellä on kaunis tunnelma jouluna myös näin pakanan mielestä) enkä lue evankeliumia. Mutta hautausmaa on kaunis pimeällä, kun se on täynnä kynttilöitä.

5) Kaikki muut angtiset joulunvihaajin riehumiset ja mielensäpahoittajien pakolliset suunsoittamiset kyseisestä aiheesta.

Juokaa te sitä keskikaljaa ja jättäkää mun joulu rauhaan. Niin kerta.




Hyvää joulunodotusta täältä (liian) etelästä!

- Jenna

 Perthin keskustan joulukuusi Murray Streetilla

London Courtin joulukoristeita

Äidin vierailu

Nyt on kolmen viikon vierailu takana. Saatoin äitini tänään lentokentälle, ja hän on jo ollut hyvän aikaa matkalla Singaporeen, jonka kautta matka jatkuu Helsinkiin ja junalla Tampereelle, josta edelleen taksilla Pälkäneelle. Loma oli antoisa, vaikkakin säät eivät olleet ihan niin australialaiset, kuin olisi voinut toivoa. Alkulomasta satoi paljon vettä ja rakeitakin ja oli viileää, mutta viimeinen viikko antoi jo kunnolla lämpöä ja ehdimme mm. uida meressä ja polttaa ihomme rannalla. Kävelimme jalkamme rakoille harvase päivä, eivätkä moiset urheilusuoritukset olisi olleet mahdollisia helteellä, joten kokonaisuudessaan säät olivat mitä parhaimmat.

Kuten aiemmin mainitsin, Kings Parkissa on ollut syyskuussa villikukkafestarit. Kävelimme katselemassa kukkia useampaan otteeseen, ja lemppariksi muodostui Red and Green Kangaroo Paw eli kenguruntassu (Anigozanthos manglesii). Kävimme kuuntelemassa viikko sitten sunnuntaina livejazzia piknikillä, söimme churro-munkin kermavaahdolla ja suklaakastikkeella ja ihailimme komeita karnevaaliasuja.

Paljon kuvia, vähän tekstiä. Antaa kuvien puhua puolestaan. Voin koettaa purkaa reissua myöhemmin, nyt tarvisee tämä tyttö kunnon yöunet. Huomenna alkaa arki.

Kangaroo Paw

 

Pakollisiin vierailukohteisiin kuuluivat mm. akvaario ja eläintarha. Lisäksi vierailimme aivan mahtavassa Cavershamin villieläinpuistossa, jossa kenguruja pääsee syöttämään. Cavershamia suosittelen lämpimästi, huomattavasti parempi paikka, kuin eläintarha ja pyhitetty nimenomaan paikallisille lajeille. Oli joukossa mm. dromedaari ja laamakin, mutta pääosin australialaisia lintuja ja pussieläimiä. 

Kuvat Caversham Wildlife Parkista

Perthin eläintarhasta

Myös Rottnestin visiitti tuli tehtyä. Lämmintä oli ja aurinko paistoi. Uimaan emme tohtineet, sillä päivä oli lämmin mutta hieman pilvinen. Edellisenä päivänä olimme loikoilleet Cottesloessa, uineet valtavissa aalloissa ja onnistuneet polttamaan kasvomme. Täällä tarvitsee aurinkorasvaa näköjään ihan aina, vaalea kun on ja herkkähipiäinen. Rottnestilta Fremantleen matkasimme Mega Blastilla, nopealla moottoriveneellä,  joka pomppi jokaisen aallon niin että takapenkkiläiset kastuivat ja otti mahasta kuin vuoristoradassa. Hauskaa!!

Cottesloe sateella ja paisteella

 

Rottnest

 Mega Blast!

 The Basin

 Quokka poikasineen

Kun poikaystäväni oli vapaalla, vuokrasimme auton ja ajoimme pohjoiseen, kohteena The Pinnacles Desert, erämaassa levittäytyvä kalkkikivipylväsmetsä. Samalla näimme australialaista maaseutua, anguksia ja emuja sekä tietysti muutaman kengurun.

 

 

Muita kuvia Perthistä, mm. Subiacon maalaismarkkinoilta

 Kantapaikaksi muodostui The Bird

 

 Toinen kantapaikka, haisukuja Ezra Pound

 

 Subiacon maalaismarkkinat järjestetään joka lauantai

 Kierrätystä, autonrenkaista tehtyjä kukkaruukkuja

 

 Koira-parka mainosti koirankeksejä

 The Greenhouse. Kaunis paikka, mutta meluisa, kallis eikä ruoka ollut hääppöistä.

 Vanhan elämäntapaintiaanin "lintumiehen" 31-vuotias lemmikki. Saimme luvan syöttää pienen kulman pasteijasta, mutta papukaija oli hieman aggressiivinen ja koetti näykkiä

Perthistä mieleen jäävät kuulemma erityisesti sydämenvaltaajakengurut ja paikan kalleus. Matkabudjetti oli äkkiä käytetty, vaikka olimme kohtalaisen säästeliäästi. Ja Perth on nyt todettu kyllä lintujen kaupungiksi, oli niin määkiviä "Mökö-lintuja", nauravia kookaburria, kovaäänisiä "huilulintuja", rainbow lorikeetteja ja kakaduja sekä kauniita mustia joutsenia. Ja pelikaaneja. Lintuja oli kaikkialla, monella oli soidin ja poikaset ja mekkala oli valtaisa.
   Kohokohdiksi nousivat The Birdin takapiha aurinkoisella kelillä, uinti Intian valtameren valtavissa aalloissa, kangaroo paw-kukka ja koko Kings Park kukkaloistoineen, elämäntapaintiaani papukaijansa kanssa, edullinen viini ;) , Rottnest ja kotimatka Mega Blastilla, ihanan drag queenin juontama loistava rock'n'roll-karaoke Devilles Pad -baarissa, joka oli Las Vegas-henkinen helvettiteemabaari... ja moni muu asia, joista kirjoittelen kuulumisia sitä mukaan kun mieleen tulee. Kerralla ei voi kaikkea muistaa, kolme viikkoa on aika pitkä aika.
    Mieleen jäävät äitini mukaan myös kaupungin tavaton siisteys ja älykäs alkoholinkäyttö (ei kännisiä, kuseskelevia häiriköitä) ja tupakoinnin vähäisyys/näkymättömyys. Outoa oli esimerkiksi uimahallissa se ilmiö, että altaissa ei uitu vaan käveltiin päästä päähän välillä kyykistellen. Hieman surullinen mutta mieleen jäävä asia taas on aboriginaalien olot. Heidät on ajettu aika ahtaalle ja moni on alkoholisoitunut.

Äitini teki saman huomion kuin minä jo aiemmin tänne tullessani: Perth on hyvin "suomalainen kaupunki". Tänne on helppo sopeutua, kulttuurishokki ei ole valtava ja ihmiset ovat mukavia. Perth on hyvä vierailukohde, mutta lento oli kuulemma aivan liian pitkä, joskin vain 20 tuntia yhdellä vaihdolla, kuin itselläni oli tullessa 26 tuntia kahdella vaihdolla. Äiti onnistui vielä jäämään tullissa kiinni, mutta tullivirkailijan harmistukseksi hän joutui toteamaan salakuljetettavien "huumeiden" olevan Fazerin "lollipopseja"!


Lisää tarinaa tulee pian! Kiitos mukavasta lomasta :)