keskiviikko 31. elokuuta 2011

Kevät ja muita juttuja


Ihana kattokruunu Claremontin hotellilla

Nyt on asuskeltu Perthissä jo pian viisi kuukautta. Täytyy myöntää, ettei kaksi talvea peräkkäin ole ollut mitenkään maailman paras asia - myönnettäkööt tosin, että Perthin talvi on ollut sellaista +16-18 astetta päivisin, kymmenkunta vähemmän öisin, paljon sadetta ja tuulta. Untuvapeitto (Ikeasta!) ja lämpöpuhallin on pelastanut koti-illat ja -yöt, sillä täällä kämppiin vetää ovista ja ikkunoista kosteutta ja kylmää. Nyt lämpötila kohoaa päivisin päälle kahdenkymmenen ja sateita tulee enää harvakseltaan.


King Parkissa alkaa ensimmäinen syyskuuta villikukkakuukausi, joka pitää sisällään kaikenlaista toimintaa. Sunnuntaisin puisto houkuttelee piknikille livemusiikkia kuuntelemaan ja villikukkakarnevaalia katsomaan. Lisäksi on lapsille keijufestareita, opastettuja villikukka- ja puukävelyitä ympäri puistoa ja kaikenlaista taidetta. Suomessa kesä on aktiivista aikaa, jolloin on jos jonkinlaista festaria ja maatilatoria lyhyen kesän ja ankaran talven vuoksi. Täälläkin on mukava huomata, että kaupunki alkaa herätä eloon ihan eri tavalla talven jälkeen.


Kings Park on siis tuo suuri puisto, joka sijaitsee Perthin keskustasta katsottuna länteen. Puiston itäreunalta aukeaa hieno näköala joelle ja keskustan sekä South Perthin ylle. Puisto on suosittu pinkikpaikka, ja mikä hienointa, meiltä pääsee sinne kävellen 15-20 ja pyörällä 10 minuutissa.
   Näin kasvitietelijänä olin ymmärrettävästi aivan pähkinöinä (argh mikä sanonta), kun kuulin Kings Parkin olevan käytännössä suuri 400 hehtaarin kasvitieteellinen puutarha upealla näköalalla. Pettymys oli melkoinen, kun pääsin puistoon ensimmäistä kertaa huhtikuussa: kesän kuivuuden jälkeen puisto - kuten muukin luonto -  oli kauttaaltaan ruskea ja kuollut. Nyt on satanut kolmisen kuukautta ja koko Perth vihertää. Nurmikko kasvaa silmissä pitkää apilaa ja monenmoista keltaista luonnonyrittäjää. King Parkissa pyöräilessä enemmän ja vähemmän vaatimattomia kukkia kasvaa kaikkialla ja lisää on tulossa. Monet Australian kuivat alueet, mm. osa Pilbarasta, muuttuvat hetkellisesti väriloistoksi keväällä, ja parhaan kokemuksen saisi jos lähtisi kukkasafarille. Perth sijaitsee kuitenkin kovin kaukana kaikesta. Onneksi Kings Parkiin on kuitenkin koottu kasveja ympäri Australiaa.


Lasisilta Kings Parkin itälaidalla. Joki jää oikealle, keskustan pilvenpiirtäjiä näkyy taustalla. Kovin kuivaa on vielä tässä kuvassa, taisi olla huhti-toukokuuta

 

 Näkisittepä tämän alueen nyt. On hieman erilainen. Vertailukuvia tulossa pian.


Kasveista

Kings Parkin bushlandissa kasvaa kasveja kolmelta kasvillisuusalueelta. Nämä ovat kuivahko kalkkikivialue, jota voisi verrata kuivaan nummeen tai kanervikkoon, banksiametsä lajeinaan Banksia attenuata, B. grandis, B. menziesii ja B. prionotes ja alavat kosteammat alueet valtalajina B. Ilicifolia. Ennen eurooppalaisten saapumista Australian mantereelle Kings Parkin valtalajeina olivat eukalyptukset eli vanhalta nimeltään kuumepuut Tuart (Eucalyptus gomphocephala) ja Jarrah (E. marginata), sekä Marri (Corymbia callophylla). Nykyään aluetta dominoivat banksiat Allocasuarina fraseriana ja Dryandra sessilis. Buslandin alueella kasvaa 324 erilaista alkuperäislajia, jotka edustavat 15% Perthin alueen alkuperäiskasvistosta.
Kings Parkista tekee erityisen sen kalkkikivijyrkänne. Kings park on yksi kolmesta kohtalaisen suuresta jyrkännekasvillisuuden alueesta Swan Riverin varrella. Muut kaksi ovat Blackwall Reach ja Mt Henry. King Parkista voikin löytää ainutlaatuisen lajitelman erilaisia pensaita, yrttejä, saroja ja ruohoja, joita tavataan normaalisti vain aivan rannikon tuntumassa.

Eläimistä

Kings Parkin bushland tarjoaa muuttolinnuille ja selkärangattomille suojapaikan keskellä kaupunkia. Puistossa esiintyykin yli 70 eri lintulajia, 20 matelijalajia sekä satoja erilaisia selkärangattomia. Perthin alueen alkuperäisnisäkkäitä edustavat pussieläimiin kuuluva kettukusu (Trichosurus vulpecula) sekä lukuisat eri lepakkolajit. Puistossa elää myös harvinainen Bothriembryon indutus -etana, joka elää yleensä kallioisemmilla seuduilla. Kings Parkin populaatio asustaakin kalkkikivijyrkänteen suojissa. Myös eräs hämähäkki, the trapdoor spider (Aganippe rhaphiduca) on asettunut Kings Parkiin. Useampia pysyviä populaatioita on tavattu ympäri puistoa, mutta hämähäkin normaalia elinympäristöä ovat Albanyn Jarrah-metsät.


Banksia





perjantai 19. elokuuta 2011

Viiniristeily Swan valleyhin

Viime perjantaina kävimme viiniristeilyllä Swan Valleyssa. Risteily oli kokopäivän viini- ja lounasristeily nimeltään Perth's famous wine cruise ja sen järjesti Captain Cook Cruises. Olimme suunnitelleet risteilyä jo pitkään, ja koska perjantaille oli luvattu aurinkoista keliä, varasin liput torstaina. Mietin lippuja varatessani, mahdummekohan vielä mukaan vai onkohan risteily jo täyteen buukattu. Ja mitä vielä! Meidän lisäksi risteilyllä oli kaksi muuta, Australiassa työskentelevä britti ja hänen syntymäpäiviään viettävä äitinsä. Ilmeisesti talvi verottaa väkeä hieman täältäkin.


Hiljaista oli, muttemme antaneet sen häiritä

Risteily lähti 9.45 Barrack Streetin laiturista. Alussa laivassa oli kanssamme pari kourallista muita ihmisiä, mutta he jäivät pois Water's Edge -viinitarhalla. Me neljä matkasimme jokea yläjuoksun suuntaan katsellen kauniita rantamaisemia. Aamupalaksi saimme kahvia ja muffinin, jonka jälkeen viinimaistelu alkoi. Ikävä kyllä emme saaneet kotiin vietäviksi minkäänlaista infolappusta maistelemistamme viineistä, mutta ne olivat eri tuottajilta Swan riverin varrelta (käsittääkseni). 









Ensiksi pysähdyimme Saldalfordin viinitilalle. Aikaa oli jotenkin todella vähän, ehkä puoli tuntia, jossa ajassa oli tarkoitus vapaasti maistella mitä viinejä tahtoi (lasit sai tosin täyttää kerralla vain maisteluviivaan asti) ja tehdä ostoksia. Aikataulu ei ollut liian tiukka neljälle ihmisille, mutta en tajua, miten kokonainen laivalastillinen ehtisi nauttia mistään noin lyhyessä ajassa. Viineistä en osaa sanoa juuri mitään, koska en tehnyt muistiinpanoja enkä taaskaan saanut minkäänlaista infoläpyskää kotiin vietäväksi. Ehdin maistaa kolmea oikeanpuolista, eli valkkareita ja roséviiniä, sekä vasemmalta kolmatta punaviiniä. Maukkaita olivat. Ostimme myös kuvassa vasemmalla näkyvät port sipperit kotiin. Kyseessä on pieni lasinen juomapiippu portviiniä varten.






Talvi näkyy. Ei ollut aikaa oikein muutenkaan pysähtyä ottamaan kuvia, kiirus oli kova


Seuraavaksi seilasimme takaisin Water's Edgeen syömään lounasta. Laivamatkalla meille tarjoiltiin jälleen viiniä, kaikki viini sisältyi matkan hintaan, joka oli 140 dollaria per naama -10% talvikampanja-alennus. Water's Edgessä meillä taas oli liikaakin aikaa, söimme lounaamme kaikessa rauhassa (ihan ok ruoka, vaati aika paljon suolaa ja muutenkin makua, miehet söivät kalaa ja me naiset kanaa) jonka jälkeen jouduimme odottelemaan aika kauan ennen seuraavan viininmaistelun alkua. Jälkiruuaksi oli ihanan makea ja todella tuhti pudding karamellikastikkeella ja todella tuhdilla kermalla (whipped butter). Valonpilkkuna oli meille tarjoileva vanhempi rouvashenkilö joka oli sielukas, nenäkäs ja kova suustaan. Kun kerroimme, että Suomessa ei ole outoa, jos on -30 astetta pakkasta, hän huudahti "Get out of here!" ja käveli naureskellen tiehensä. 

Water's Edgen nimi tarkoittaa veden reunaa tai vesirajaa. Ystävämme olivat varoitelleet viinejä vetisiksi, ja sitä ne tosiaan olivat. No, makunsa kullakin. Kun viimein pääsimme maistelemaan viinejä, liityimme toisen risteilyporukan seuraan.  He olivat ilmeisesti aikataulustaan myöhässä, joten viininmaistelu tapahtui tavattomalla hopulla, huudolla, kiireellä ja tuuppimisella. Ristelyisäntä selosti viineistä sellaisella vauhdilla suu vaahdossa, että suurin osa meni aivan ohi. Päädyimme ostamaan pullon portia sippereihimme, ennen kuin meidät hoputettiin jo kiireellä eteenpäin. Loppumatkaksi meidät yhdistettiin toisen risteilyn kanssa samaan laivaan, jossa melkein kaikki muut olivat vanhuksia. Diili oli sellainen, että kun matkaisimme heidän kanssaan, niin me saisimme ilmaiseksi heidän risteilyynsä kuuluvia kakkuja ja kahvia (ei mahtunut mahaan puddingin jälkeen!) ja he saisivat meidän risteilyymme kuuluvaa ilmaista viiniä. No, kukaan ei ilmeisesti ollut kertonut diilistä heille, sehän olisi huonoa bisnestä jaella ilmaista viiniä menemäään.... tai sitten olimme paatin ainoat suomalaiset alkkikset. Me ainakin nautimme vielä loppumatkan maisemista, viinistä ja henkilökunnan lauluesityksistä. Oikea Love Boat.


Water's edge ja kiireinen maistelu


Olimme takaisin Perthissä siinä viiden maissa ja suuntasimme muutamalle Northbridgen The Birdiin ja aikaisemmassa blogimerkinnässä mainitsemaani haisuputkikujabaariin. Sitten kotiin testaamaan sippereitä.


The Bird






Risteily oli kokonaisuudessaan ihan mukava. Hieman aikataulutus häiritsi, koska joissain kohden oli liian kiire kun taas jossain joutui odottamaan liikaakin. Mutta varmasti kesällä tunnelma on hieno kun paatti on täynnä viinipäissään kikattelevaa miestä ja naista. Me ainakin rentouduimme ja nautimme :)

torstai 4. elokuuta 2011

Chapter One Brasserie



Kuvat otettu Chapter One Brasserien sivuilta, oikeudet ovat täysin heidän


Poikaystäväni on aina 5 päivää kotona ja 9 työmaalla, joten nuo viisi päivää ovat yleensä aika chillailua. Meillä on ollut tapana käydä perjantai-iltana syömässä vähän hienommin jossain kiinnostavassa ravintolassa. Viime perjantaina valitsimme Subiacon kehutun Chapter One Brasserien Hay streetilla.

Chapter Onea oli kehuttu mm. Urbanspoonissa (90% äänestäneistä oli pitänyt), ja varsinkin ravintolan jänis-metsäsienipiirasta oli kehuttu taivaisiin. Ravintola sijaitsee Hay Streetilla aivan Subiaco Ovalin vieressä, 5 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mieleni oli tehnyt kokeilla paikkaa jo jonkin aikaa - niinpä laitoin miehen hoitamaan pöytävarauksen perjantaille kello seitsemäksi.


Ravintola on pieni, asiakaspaikkoja taitaa olla sisätiloissa  40-50 (?) ja ulkona on lisäksi pieni sisäpiha. Sisältä ravintola tuo mieleen jonkun asunnon, joka on muutettu ravintolaksi - ei sisustukseltaan, vaan rakenteen ja huonejaon puolesta. Ravintola on pieni ja intiimi, seinät ovat tummaa vihertävää harmaata, siellä täällä on muutama kirkkaamalla värillä maalattu kohta. Seinillä on koukerosia tummia kynttelikköjä ja mustavalkoisia valokuvia. Kuvat voisivat olla Ranskasta, sillä Chapter One Brasserie mainostaa itseään ranskalais-eurooppalaisena ravintolana.


 
Ravintolassa salin puolella hääräsi omistajapariskunnan Hayleyn lisäksi pari muuta tarjoilijaa. Meille osunut eurooppalainen (poikaystäväni veikkasi ranskalaista, itse en ollut varma, aksentti oli sekoitus kaikenlaista, mutta ilman muuta eurooppalainen) vaalea tarjoilijatar oli avoin, konstailematon, suora ja osasi työnsä hyvin. Hän sai hymyn huulillemme kysyessään, sopiko viinisuositus pääruokaan ja huomauttamalla, että kyllä voin hänelle suoraan sanoa, jos suositus ei ollut hyvä (mutta se oli!).

Tarjoilijamme suositteli aperitiiviksi tummaa marjaista kuohuviiniä (hän tosin mainosti sitä shampanjaksi, mikä tuntuu olevan aika yleistä täällä). Ravintolan ruokalista on lyhyt ja ytimekäs ja vaihtuu aika ajoin. Alkuruuaksi oli kovasti suositeltu tasting platea, joka sisältää lajitelman kaikkea, mitä kokki sattuu sillä hetkellä olemaan halukas meillä maistattamaan. Otimme maistelulautasen puoliksi ja se oli aivan mahtava. Herkullinen! Keittiössä kokkailee omistajapariskunnasta Jason. Hän tarjosi meille lajitelman alkupaloja, joiden nimiä en tiedä, sillä Hayley ei ikävä kyllä kertonut, mitä lautasella oli tuodessaan sen eteemme. Alkuruokaan kuului neljä isoa shottia herkullista kukkakaalisosekeittoa, keitettyä parsaa hollandaise-kastikkeella, pinaattisia pinnalta rapeita riisipalloja, pieniä punajuuri-rahka-voitaikinapiiraita ja rapeaksi paistettuja polentatikkuja tomaattisalsalla. Alkuruoka olisi ollut aivan liian suuri yhdelle ihmiselle, nytkin jouduin jättämään yhden keittoshotin ja täyttävän riisipallon syömättä.



Pääruuaksi otimme molemmat kehutun jänis-metsäsienipiiraan palsternakkapyreen ja timjamiliemen kanssa. Tarjoilijattaremme suositteli vihreitä papuja ruuan kanssa, ja ne tai paistetut porkkanat olisivatkin kruunanneet annoksen. Tunsimme kuitenkin täyttyneemme jo alkuruokaa syödessämme niin paljon, että jätimme ylimääräisen side dishin tilaamatta. Piiras oli kaikkea, mitä voi odottaa: rustiikki, herkullinen, kotoinen eikä liian fine dining. Viiniksi otimme mitä suositeltiin, minä australialaista ja poikaystäväni espanjalaista punaviiniä.


Mehevä jänispiiras rapealla taikinalla


Vaikka olimme haljeta, viihtyisä ja romanttinen ravintola sai meidät janoamaan vielä jotain makeaa, jolla päättää onnistunut ateria. Tämä oli virhe. Ei siksi, ettei jälkiruoka olisi ollut hyvää (tosin se ei yltänyt pää- ja alkuruuan tasolle), vaan siksi, että ruokaa oli kertakaikkiaan aivan liikaa. Annokset ovat suuria, eikä pieni nainen kireässä farkkuhameessa pysty venymään määräänsä enempää. Minä otin jälkiruuaksi raparperi-creme bruléen ja muscato -jälkiruokaviinin ja poikaystäväni suklaafondantin jäätelöllä sekä jonkun liköörikahvin, olisiko ollut Cointreulla. Hyvää, muttei erinomaista.

Iltamme maksoi noin 200 dollaria, ja oli sen arvoinen. Kaikki pääruuat ovat 36-40 dollaria, joten ihan halvin paikka ei ole kyseessä. Jos olisimme tajunneet jättää jälkiruuan väliin ja ottaa pelkän kahvin ja viinin, olisimme olleet hyvin onnellisia. Itselläni loppuilta meni ensin irkkupubissa Jägermeister-shotteja juodessa (auttavat nääs ruuansulatuksessa, vannoo vanha kansa) ja kohtalaisen pian kotona närästyslääkettä vetäessä.

Oma typeryys syömähommissa jääköön omaan arvoonsa. Suosittelen Chapter One Brasserieta intiimiin, rauhalliseen iltaan, kun ei ole kiire (eikä kukkarossa asu Matti). Kiitos, tulemme varmasti uudestaankin!