sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Vihdoin lunta



Pälkäneen joulu 2011 oli kahdesta edellisestä vuodesta poiketen lämmin ja vähäluminen, tai oikeastaan lähes lumeton. Joulutunnelmaan päästiin kuitenkin. Vuodenvaihteeksi matkasin Ouluun, jossa lunta sateli hieman, mutta pakkasta oli keskimäärin päivisin vain aste, pari. Nyt on tammikuun ensimmäinen viikko lusittu ja luntakin on hieman saatu. Tänään saimme reippailla noin 10 kilometrin lenkin lumisessa Syrjänharjussa koirien ja vanhempien kanssa. Koirat Aslak, Amadeus ja Kustaa nauttivat tavalla, jonka vain eläin osaa. 

Kyllä luminen luonto on kaunis - onneksi sain nauttia näistäkin maisemista ennen paluulentoa.

 
 


Kotiin palaaminen tuntui ihanalta, mutta myös hassulta. Matka meni hyvin, mitä nyt 12 tunnin lennolla Singaporesta Helsinkiin viereeni osui virolainen purjehtija, joka oli palaamassa Perthin purjehduskisoista. Mies oli kova puhumaan ja jouduin teeskentelemään, että kuuntelen kuulokkeilla musiikkia, jotta sain edes hetken rauhaa. En tiedä, ovatko Finnairin penkit jotenkin Qantasia huonommat, mutta sain selkäni, polveni ja niskani kipeeksi ja tästä johtuen kovan päänsäryn. Kun pyysin lentoemolta jo toista kertaa vettä (ensimmäinen pyyntöni ilmeisesti unohdettiin), sain viimein hätäisesti noin desilitran pahvimukissa. Lisäksi ruoka oli Qantasia huonompaa eikä kuohuviini ilmaista, hah! Heh. Päänsärkyäni lisäsi myös se, että kuulokkeet olivat huonommat ja äänentoisto niin puuroinen, että elokuvissa piti ääni pitää aivan liian lujalla, jos tahtoi saada jotain selvää, tekstityksiä kun ei ole.

Suomi tuntui ihanan viileältä ja pimeältä puoli seitsemän aikaan aamusta. Iltapäivällä lähdimme Tampereelle ostoksille, enkä voinut käsittää, miksi kaupassa minua tönäissyt nainen ei pyytänyt anteeksi. Kukaan ei katsonut kadulla tai kaupoissa silmiin, baarissa ei myyty kuohuviiniä. Junamatkalla Ouluun vanhempi pariskunta pohti ääneen minun olevan varmaankin ulkomaalainen, varmaan koska join kuohuviiniä ravintolavaunussa ja luin englantilaista kirjaa. 

Nyt tuntuu jo kotoisalta, ns. alkuviehätys ja outous on kadonnut ja koti tuntuu kodilta. Tajuan myös, kuinka levoton olisin, jos joutuisin jäämään tänne viikoiksi tai kuukausiksi. Ystäviä ja perhettä on aivan tajuton nähdä (<3), mutta toisaalta alkaa kaipaamaan jo Australian lämpöön, valoon ja ystävällisyyteen. Ehkä ihmisellä voi olla useampi koti.


Lisää kuvia joulu- ja tammikuusta (lumettomat on otettu 25.12, lumiset 8.1.2012).