Ajelimme viime viikon torstaina poikaystavani kanssa Margaret Riveriin. Minulla oli kova halu nahda luonnonkauniita rantamaisemia ja paasta vahan Perthista pois hetkeksi tuulettumaan. Margaret River sijaitsee noin 270 kilometrin paassa Perthista ja kyllahan siella paivaseltaankin kavaisee, mutta paatimme talla kertaa kuitenkin ottaa huoneen yhdeksi yoksi. Se kun on ollut suunnitelmissa kauan.
Minulla oli paallimmaisena mielessa paasta katselemaan taas Bunker Bayta, jossa kavimme poikaystavani vanhempien kanssa kun he olivat kaymassa Australiassa viime kesakuussa. Mukava kotikokkini valmisi kotona aamulla valtaisat evasvoileivat (kahdella munaletulla!) ja ajelimme Bunker Bayhyn mutustamaan ne. Keli uhkaili sateisuudella koko paivan, mutta Bunker Bayn visiitin aikana oli kauniin myrskyisaa mutta poutaista. Onneksi! Meri oli kauniin varinen ja levoton, eika poukama pettanyt tallakaan kertaa. Rannikolta loytaa paljon kauniita paikkoja kun tietaa, mista etsia.
Hermit of Bunker Bay
Piti poseerata katsomalla kaukaisuuteen evasvoileipaa mutustaessa, mutta alkoi koko tilanne niin naurattamaan, ettei siita mitaan tullut
Meri on kuin sulaa metallia
Rannan hiekka koostuu pikkukivista ja erilaisista simpukoista. Mielenkiintoinen kokoelma. Pitihan niita sitten mukaankin ottaa. Poikaystava piti hupsuna kun aina pitaa kaikkea sievaa saada roudata kotiin.
Bunker Bayn jalkeen ajelimme summamutikassa rantaa pitkin ja pysahdyimme Yallingupissa. Kavely rantaan kannatti, silla taalla meri oli niin myrskyisa ja tuuli kova, etta naama oli suolalla kyllastetty ja tukka takussa alta aikayksikon. Kiipesimme rannalla olevan kalliomuodostelman paalle ihailemaan meren raivoa. Tama osoittautui hetkea myohemmin virheeksi, silla tuuli otti ja aloitti sellaisen puuskittaisen pauhaamisen, etta olimme lahella lentaa mereen. Emme uskaltaneet hetkeen liikkua vaan odotimme tuulen laantumista. Kun ei sielta uskaltanut tulla alas, silla jalansijaa piti hakea huolella ja raju yllattava tuulenpuuska ei siina tilanteessa kamalasti auta. Tai auttaa se silla tavalla etta alas paasee nopeammin, mutta paa paketissa. Paikka oli kuitenkin aivan tavattoman jylha ja vaikuttava, ja saimme paivan adrenaliiniannoksen. Ihana tunne kun sydan hakkaa tuhatta ja sataa luonnonvoimia ihastellessa. Huh!
Kallio nayttaa kaukaa pienelta ja rauhalliselta. Se osoittautui ihan muuksi.
Turvallisesti laskeuduttu kalliolta rannalle. Tassa uskalsi ottaa jo puhelimenkin esiin ja ottaa pari kuvaa.
Myrskypaikasta ajelimme Margaret Riverin majapaikkaamme. Yovyimme Heritage Trail Lodgessa 10 min kavelymatkan paassa Margaret Riverin keskustasta. Paikka oli laadukas ja mukava ja tupasen taynna, olimme saaneet viimeisen mokin itsellemme. Ruuhkaa paikassa ei silti ollut, ihmiset tulevat tanne ilmeisesti hakemaan omaa rauhaa eivatka hypi toistensa silmille saatika moykkaa. Mokkien valissa oli puita, pensaita, puroja ja altaita vesiputouksineen ja karppeineen. Huone itsessaan oli iso ja todella siisti, ja sen kruunasi mahtava suuri puusanky ja iso kahden hengen spa-poreamme. Meidat otti vastaan ilmeisesti paikan omistaja, kohtelias herrasmies joka esitteli meille huoneemme ja kertoi lahella alkavista patikkareiteista. Ihana paikka rentoutua.
Se Margaret River
Rauhoituimme huoneessa parin oluen verran (ja mina koetin harjata suolaisen takkuisen myrskytukkani jotenkuten sivistyneen nakoiseksi) ja kavelimme Margaret Riverin keskustaan syomaan. Kaytimme olut- ja rentoutumisaikamme huoneessa hyvin selvittamalla Urban Spoonista, minne kannataa menna syomaan. Valitsimme loppujen lopuksi Arc of Iris -ravintolan, ja se kannatti. Otimme repun mukaan, silla tokihan poreamme vaatimalla vaati etta kavisimme samalla kuohuviinikaupoilla - olimmehan sentaan viinintuotantoalueella. Arc of Iris oli BYOB only, joten meidan olisi kannattanut ostaa sinnekin juotavaa. BYOB siis tarkoittaa bring your own beverage eli he eivat myy alkoholia ollenkaan, mutta sinne saa tuoda esimerkiksi oman viinipullonsa, josta he veloittavat ns. avaamismaksun, joka on yleensa 5-10 dollaria paikasta riippuen.
No viinia ei talla kertaa ollut, mutta ruoka oli herkullista ja ravintolan miljoo meikalaisen makuaistia miellyttava. Otin alkuruuaksi paikallisesta kauriista (tarhattua, ei villia) tehtya carpacciota. Ruuan kruunasi voimakkana makuinen, lampiman mausteinen kastike ja salaatti seka kaprikset. Poikaystava otti kampasimpukoita kaurischorizolla. Molemmat alkupalat olivat herkullisia. Kylla tahan olisi hyva punaviini sopinut!
Arc of Iris on intiimi hippiravintola taynna kaikenmoista mielenkiintoista kraasaa
Carpaccio
Kampasimpukat chorizolla
Paaruuaksi otin ankkaa ja poikaystavani pihvin perunagratiinilla. Kastikkeet olivat herkullisia ja koko ruoka muutenkin. Arc of Iris tarjoaa todella voimakkaita makuja, ja ymmarran etta ne eivat valttamatta ole kaikkien mieleen. Me kuitenkin rakastuimme annoksiimme. Ankan kastike oli voimakkaan mausteinen ja aika makea, appelsiininen ja jopa joulumausteinen. Sita ei voinut liikaa syoda, mutta jos sita otti sopivasti, se oli taydellinen pari ankan kanssa. Oi herkkua.
Poikaystavan pihvi. Perunagratiini oli herkullista ja pihvin paalla oli paljon sipulia.
Ankka ja tuo ihanaisen tahmea kastike. Pelkka ajatuskin herattaa sylkirauhaset
Kavimme jalkiruokajuomalla tupaten taynna olevassa tavernassa ja kavelimme majapaikkaamme tyytyvaisina. Ihana poreammekin tuli testattua, mina vain jotenkin innostuin saippuan kanssa ja vaahtoa oli niin paljon ettei eteensa nahnyt ammeessa. Ihanan rentouttavaa, unta ei tarvinnutkaan illalla sitten kysella.
Taysi taverna
Kuva kertoo kaiken. Tallainen amme kotiin!
Heritage Lodgen parkkipaikka. Meidan mokki oli tuo oikeanpuoleinen.
Aamupala oli edelleen yhta herkkua. Se oli yksinkertainen, mutta tuotteet olivat paikallisia ja todella laadukkaita. Oli Margaret Riverin juustoja, hilloja ja sailykkeita, kekseja, paahtoleipaa, paikallisia jogurtteja ja mysleja ja hedelmia ja hyvaa kahvia. Aamupalalla taustalla soi rauhallinen musiikki (tuli sielta Stairway to Heavenkin). Kun lahdimme etenemaan majapaikastamme, pohdin aaneen etten muista koska olen ollut viimeksi yhta rentoutunut. Olipa hyva olla. Taydet viisi tahtea, suosittelen!
Seuraava kohde olikin sitten Margaret River Chocolate Company. Jaoimme viipaleen suklaakakkua, joka oli niin tuhtia ja suklaista, etta sen jalkeen olin huomattavasti vahemman innostunut shoppaamaan erilaisia kasintehtyja tryffeleita. Poikaystavani osti kuitenkin lajitelman tryffeleita ja mina ostin suklaista kylpysuolaa.
Ihana kakku mutta emme onnistuneet tyhjentamaan lautasta edes kahteen pekkaan
Suklaata ja siihen liittyvia tuotteita riittaa
Seuraavaksi tutkailimme taas rantaviivaa. Meidan piti kayda luolassa, mutta alueen luolista vain yksi on kasittaaksemme sellainen, mihin paasee itse vapaasti omalla aikataulullaan, ja siina olimme jo kayneet. Muut luolat vaativat oppaan ja ryhman, mika ei sinansa haittaa, mutta vaatisi etukateisvarauksen. Harkitsimme Ngilgi Cavea, silla siita sanottiin etta se on semi-self guided, mita se nyt sitten ikina tarkoittaakaan. Meilla oli kuitenkin paljon ohjelmaa joten jatimme luolat nyt talla kertaa valiin.
Seuraava kohde oli Canal Rocks. En voi olla hehkuttamatta taas taman rannikon kauneutta. Taalla kun olisi ollut evaat, niin meilla ei olisi ollut kiire mihinkaan. Kiipeily kallioilla tuo tietynlaista ihanan hykerryttavaa vaarantunnetta, mutta onneksi meri oli rauhallisempi, kuin edellisena paivana eika tuullutkaan yhta paljon. Rantakallioilla oli myos ns. blow hole, johon aallot tursusivat pitaen hauskaa aanta, kuin valaan uloshengityspurskaus. Tai jotain. Antaa kuvien puhua puolestaan.
Canal Rocks
Lisko lekottelee
Ensi kerralla evasretki pidetaan Canal Rockseilla ilman muuta! Talla kertaa niin ei kaynyt, mutta ajattelimme korjata tilanteen hakemalla kaupasta kunnolliset piknikevaat (herkullisia dippeja, patonkia, kanaa, juustoa ja kuohuviinia) ja ajelimme piknikpaikkaa hakien.... Bunburyyn? Nyt en ole varma oliko se Dunsborough vai Bunbury.... uh. No kuitenkin. Loysimme aallonmurtajan ja istuimme tuulensuojassa kivilla syoden lounastamme ja katsellen kalastajien puuhailuja. Kalaa eivat nayttaneet saavan. Surffareitakin siella oli. Valaita emme nahneet vaikka kovasti yritimme joka paikassa aina merelle tuijottaa.
Siis varsin onnistunut visiitti kaikkinensa. Reissumme oli taynna voimakkaita elamyksia luonnonkauniiden kallioiden, ihanan meren ja voimakkaitten makujen sekamelskana. Nam.
