Eilen toteutin pitkäaikaisen unelmani ja opettelin valmistamaan käsityönä hopeakoruja. Olen aina haaveillut ja pohtinut, että olisiko minun pitänyt ruveta vaikka hopeasepäksi tai muuksi käsityöläiseksi kasvibiologian opiskelun sijaan. Olen miettinyt, että ei kai se liian myöhäistä ole harrastaa, mutta että varsinainen korujen teko vaatii koulut ja kurssit ja rahaa ja aikaa ja välineistön ja taitoja ja kaikkea mitä minulla ei nyt tässä tilanteessa ole eikä ole mahdollisuutta hankkia, koska ei ole aikaa, koska viimeistelen gradua ja olen alani valinnut. Tuntuu että haluan harrastuksen johon ei pitäisi alussa sijoittaa liikaa aikaa ja rahaa, jota pystyisi tekemään silloin tällöin kun siltä tuntuu.
Olen tehnyt koruja kotona lähinnä erilaisista kivistä, helmistä, metalliosista ja valmiista hopeoidusta metallilangasta. Se on ollut mukavaa, mutta se on kuitenkin vain valmiiden värillisten kivien ja helmien pujottamista valmiisiin koukkuihin ja nauhoihin, ei tarpeeksi käsityötä että voisi sillä kovin kerskua. Silti se on ollut mukavaa ja kovinkin tyydyttävää väkertämistä ja käsityötä. Kaikki materiaali jäi Suomeen kun muutin tänne, joten korunteko on jäänyt nyt tauolle.
Pari viikkoa sitten viikonloppuna sain taas uuden kipinän, kun olimme ystävien kanssa istumassa iltaa ja taittelimme paksusta rautalangasta ja lasihelmistä wine glass charmeja eli viinilaseihin ripustettavia metallisia riipuksia. Tuli aivan hirveä hinku palata moisen väkertämisen äärelle. No, syntymäpäiväni on ensi kuussa ja pyysin poikaystävältäni josko voisin tilata
Hannah Willow-nimisen hopeataiteilijan tekemät uniikit korvakorut itselleni synttärilahjaksi ja hän hoitaisi maksupuolen. Rakas ihana mies suostui, kiitos siitä! Katselin Hannahin Facebook-sivuja ja siellä hän kovasti mainosti silver clay workshoppia eli hopeasavityöpajaa, joita pitää ympäri Iso-Britanniaa. Siitä se ajatus sitten lähti, laitoin Hannahille viestiä ja kyselin vähän aiheesta, ja hän sanoi että opettele ihmeessä hopeasavi, se on mahtava ja helppo materiaali.
 |
| Meidän viinilasikorut |
No ei muuta kun googlettamaan. Perthin suunnalla oli yksi ihminen, joka järjesti hopeasavityöpajoja. Mietin ensin jos tilaisin vain savea netistä ja alkaisin värkkäämään, mutta kyse on sen verran kuitenkin arvokkaasta materiaalista, etten viitsinyt ottaa riskiä että tuhlaan hirveästi alussa mokailuun kallista hopeaa. Plus että ajattelin työpajan olevan hauska kokemus jakaa ystävien kanssa.
No, eilen meitä lähti sitten viiden suomalaisen käsitöihin hurahtaneen naisen joukko ajamaan Two Rocksiin
Pam Annesleyn järjestämään viisituntiseen workshoppiin.
Pamilla oli aivan ihana iso taiteilijatalo studioineen ja uima-altaineen Two Rocksissa, noin tunnin ajomatkan päässä Perthistä pohjoiseen. Pam on kokopäivätaiteilija on hänen talonsa oli täynnä ihania taidonnäytteitä. Oikea monitaituri, tuli kyllä ihan tajuton inspiraatio tehdä vaikka mitä! Pam ei tee pelkästään hopeasta, vaan polymeerisavesta, kankaasta, metallista.... lisäksi hän näyttää maalaavan, piirtävän ja varmaan taitaa monen muunkin materiaalin ja työtavan. Kyllä taas haaveilen olevani viisikymppisenä se crazy cat lady joka ihanassa krääsätalossaan puuhaa maailman ihanimpia käsitöitä. No, katsotaan.....
 |
| Työpaja alkaa mukillisella teetä. Jokaiselle on levitetty ensiksi harjoittelumateriaali eteen. Työvälineetkin ovat valmiiksi pöydällä |
 |
| Pamin tekemiä koruja. Tästä voi ottaa mallia ja saada inspiraatiota. |
 |
| Ensin harjoittelimme polymeerisavella, ennen kuin siirryimme hopeasaveen |
Mitä on hopeasavi? Kyseessä on Japanissa autofirman sivutuotteena syntynyt nerokas yhdistelmä hienoa metallijauhetta (tässä tapauksessa hopeaa, mutta löytyy kultaa, pronssia, platinaa, kuparia....), vettä ja sidosainetta. Me käytimme tuotetta nimeltä PMC3 (sanoista Precious Metal Clay). Pussista otettu tuore kostea savi on valkoista ja koostumukseltaan kuin savea, joten sitä on helppo maallikonkin muovata sormin ja siihen voi painaa erilaisia kuvioita muoteilla. Lounastaukoon mennessä olimme ensin harjoitelleet ja kokeilleet polymeerisavella mitä tahtoisimme tehdä ja sitten siirryimmekin jo itse hopeasaven pariin. Sen verran arvokkaasta tavarasta on kyse, että mietimme tarkasti montako korua halusimme 17-19 grammasta (en muista tarkkaa määrää minkä määrän saimme) savea saada tehtyä, sillä paksuja koruja tulisi vain 2-3, kun taas ohuempia jopa viisi. Korun paksuuteen vaikutti paljon millaisen painokuvion valitsi ja millaisen korumallin, syvä painokuvio vaatii että savi jätetään paksuksi kaulittaessa, kun taas hento kuvio pinnassa mahdollistaa ohuen ja hennon korun. Itse valitsin jymäkän lootuskuvion (Pam oli itse tehnyt muotin Balilla puukaiverruksen pintaa käyttäen), joten kaulitsin saven pelikorttikasoja avuksi käyttäen ns. viiden kortin paksuiseksi.
 |
| Tästä pitäisi sitten muotteja valita |
 |
| Löysin tämän lootuksen, tämä on minun mieleeni |
 |
| Tässä etsitty korvakoruun ideaa ensin polymeerisavella ja erilaisilla kuvioilla. Kaikki tässä savessa hyvältä näyttävät kuviot eivät toimineetkaan sitten hopeasavessa, sillä se on pehmeämpää ja kuvio ei tule esiin yhtä hyvin. Trial and error -meiningillä. |
 |
| Naislauma taas liikenteessä |
 |
| Tässä kaulitaan hopeasavea ja valmistaudutaan painamaan kuvioita. Alla oleva pala paksua tapettia varmistaa että korun takapuolellakin on kiva tekstuuri eikä sormenjälkiä. Kuvion painamisen jälkeen muodon voi leikata pienillä piparimuotin kaltaisilla leikkureilla. Tai vapaalla kädellä. |
 |
| Koru on painettu, jonka jälkeen siihen voi painaa kuumuutta kestäviä labrassa tehtyjä korukiviä |
|
|
 |
| Kaikki pinnat valellaan pienellä kerroksella oliiviöljyä, jotta mikään ei tartu. Öljyä ei saa olla liikaa, tai se kertyy saveen ja savi ei kuivu kunnolla. |
Kun korut ovat valmiit, pitää savesta kuivattaa vesi pois. Tämä on tärkeää, sillä muuten vesi höyrystyy poltettaessa ja saveen muodostuu kuplia. Savi kuivuu huoneenlämmössä, uunissa, hiustenkuivaajan alla.... mutta nopein ja helpoin massatuotannossa ja työpajassa on puoli tuntia elintarvikekuivaimessa.
 |
| Korut kuivurissa |
 |
| Lounastauolla ihailimme Pamin kädenjälkiä ympäri taloa ja puutarhaa |
Lounastauon jälkeen korut alkoivat olemaan kuivia. Ensimmäiset voitiin ottaa pöydälle ja reunat hioa hienolla santapaperilla. Savi on tässä vaiheessa aika heikkoa, joten on syytä olla varovainen sen kanssa. Koruihin porattiin myös reiät tässä vaiheessa pienellä käsiporalla. Sitten korut kuumennettiin ihan perus blow torchilla hehkuviksi kahden minuutin ajaksi. Tällöin sidosaine palaa pois, koru kutistuu 12-14% ja hopeahiukkaset sulautuvat yhteen ja koru muuttuu puhtaaksi hopeaksi (99.9%).
 |
| Kuivuneet korut |
 |
| Hiottu ja reikä porattu |
 |
| Polttovaihe |
 |
| Poltettu koru on vielä valkoinen, sillä pinnan hopeamolekyylit sojottavat pystyssä |
 |
| Osa koruista meni uuniin (eng. kiln) ajanpuutteen vuoksi. Pronssi, kupari ja platina sekä käsittääkseni kulta myös kuumennetaan uunissa. Hopean voi tehdä tuolla torchilla, paitsi jos niihin haluaa lisätä esim lasia, silloin käytetään myös uunia |
Polton jälkeen korun voi pudottaa veteen, jossa se jäähtyy välittömästi ja harjaus voi alkaa. Minun korussani oli kivi joka saattaa haljeta jos lämpötila tippuu liian nopeasti, joten annoin sen jäähtyä rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta. Tässä vaiheessa koru oli valkoinen, sillä pinnan hopeamolekyylit/kiteet sojottivat pystyssä, ja ne piti saada asettumaan vaakatasoon jotta ne heijastavat valoa kuten hopean pinnan pitääkin. Tähän työvaiheeseen käytimme metalliharjaa ja reilua harjausta. Pintaan pystyi lisäämään vielä kiiltoa ns. burnishing -työvaiheella (en jaksa googlettaa mikä suomeksi). Idea on kuitenkin että jollain metallilla, esim vaikka lusikan varrella, lisätään vielä painetta tiettyihin kohtiin jolloin kiilto lisääntyy. Tässä vaiheessa korut olivat valmiista. Viimeistelyä saattoi vielä tehdä, esim minä valitsin käyttää liver of sulphuria, joka hapettaa pinnan ja patinoi korun tummaksi. Pinta kiillotetaan sen jälkeen kiillotuskankaalla, jolloin tumma väri lähtee korkeista paikoista mutta jää kaikkiin koloihin ja väleihin. Tämä tyyli sopi kelttiriipukseeni kuin nenä naamaan. Tämän jälkeen lisäsin vielä hieman kiiltoa burnishing -raudalla. Korvakoruihin en käyttänyt muuta kuin harjaa, patinaa ja kiillotuskagasta, sillä en halunnut niistä liian kiiltäviä, vaan mattapintaisia. Ja lopputulos oli aivan tajuttoman upea! Kuvat puhukoot puolestaan.
 |
| Hei, tämähän alkaa näyttää hopealta! |
 |
| Hopeinen koru. Seuraavaksi patina |
 |
| Valmis koru |
 |
| Oma kelttiriipus ja kaverin kahdet upea korvakorut |
 |
| Kaksi riipusta |
 |
| Huomaa Australia-koru! |
 |
| Tuotoksiamme |
 |
| Nämä kaksi riipusta tein |
 |
| Tässä korusetti |
 |
| Ja tässä Jennan koko päivän saldo: kaksi riipusta ja korvakorut |
Kaikki saivat uniikit mahtavat korut kotiinviemisiksi. Osa teki läheisille koruja mutta minä ahne tein vain itselleni. Mutta ei huolta, tämä harrastus jää kyllä pysyväksi osaksi arkea ja juhlaa, tämä oli niin helppoa ja hauskaa. Savea saa netistä, sen lisäksi tarvitsee tikkuja ja muotteja ja kiillotusvälineitä, harjoja saa Bunningsista ja torchin myös. Työpaja ylitti kaikki odotukset ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos tytöt ja Pam. Ja suosittelen kaikille, kokeilkaa, tämä ei ole vaikeaa!
Ai niin, meillä meinasi tulla lopussa vähän kiire. Ainoa miinus tässä nyt onkin ehkä se että emme tienneet miten meidän olisi pitänyt työvaiheet ajoittaa, ahnehdimme liikaa kun emme tienneet, teimme paljon ja ostimme vielä lisää savea ja meille jäi kauhean vähän aikaa lopussa itse viimeistelyyn. Tuli vähän kiirus ja hoppu ja stressi ja menimme melkein tunnin yliajallekin. No, Pamilla oli vielä lisästressi koska lähellä oli jäänyt valas kiinni verkkoon ja hän oli hälytystilassa sillä kuului vapaaehtoispelastuspartioon. No, hyvin kuitenkin saimme kaiken valmiiksi. Silti ehkä miinuksena voisi sen mainita, että olisi ollut kiva tietää vähän paremmin kuinka kauan eri työvaiheisiin menee aikaa, ettei olisi tullut niin stressihoppu. Olisi ollut kiva hoitaa viimeistelyt ajan kanssa rauhassa. Pientähän tämä, kotona tehtäessä ei aikataulua onneksi ole! Joten seuraava työpaja järjestetään jonkun meistä luona.
