Melbourne ja muita tarinoita

Isolla koneella Adeleideen

Nyt ei ole tullut taas kirjoiteltua aikoihin, joten pitanee paivittaa kaikki tapahtunut kerralla. Passini vanheni helmikuun alussa, joten meidan piti alkaa suunnittelemaan passinuusimisreissua Canberraan, Australian paakaupunkiin. Taalla kun ei passia pysty uusimaan ihan joka postissa ja poliisilaitoksella, vaan Syndeyn konsulaatin suljettua Canberran suurlahetysto on ainoa vaihtoehto. No, paatimme sitten ottaa kaiken irti pitkasta viikonlopusta ja pakollisesta itarannikon reissusta ja piipahtaa myos Melbournessa, jota oli niin tavattomasti kehuttu.

Lensimme torstaina Canberraan, jossa olimme yhden yon. Lento tapahtui ensin isommalla koneella Adeleideen ja siita pienella potkurikoneella Canberraan. Canberra on tarkoituksella perustettu paakaupungiksi 1908 (kun ei osattu paattaa tehdaanko Sydneysta vai Melbournesta paakaupunki), ja silta se myos tuntuu ja nayttaa. Kaupunki on suunniteltu hallinnolliseksi keskukseksi eika silla ole muuta historiaa. Asukkaita on noin 334 000. Kaupunki ei tarjonnut jalan liikkuvalle juuri mitaan mainitsemisen arvoista, mutta ennen lentokentalle lahtoa loysimme sentaan keskustasta kavelykatuja ja ostoskeskuksia, tuhmia lammaspatsaita ja todella kivan irkkupubin. Suurlahetystossa kaynti onnistui kivuttomasti ja luukun takana istuva suomalainen nainen kyseli nalkaisena tietoja Perthista ja Lansi-Australiasta, silla han oli ollut Australiassa vasta muutamia viikkoja ja nekin oli vietetty Canberrassa.

Pienella potkurikoneella Canberraan

Canberran kasvillisuus oli aivan erilaista kuin Perthissa. Iltapalapaikkaa etsiessamme nena havaitsi aromaattisia tuoksuvia havupuita. Kun kesalla Perthissa kaikki alkaa jo kellastua, oli Canberra vehrea ja puut ja pensaat suuria. Ilmastoerot nakyvat niin selkeasti kasveja katsomalla. Tai sitten minulla on vaan jotenkin silmaa kaikelle vihrealle, kasvialalla kun olen.

Passi maksoi jotain 150 dollaria, tarkalleen ottaen en enaa muista. Suurlahetystossa oli ihan kiva kayda, siella puhuttiin suomea ja odotustilan poydalla oli Annaa ja Me Naisia, niita oli ihan hauska selailla vaikken Suomessa ikina moisia lehtia lukenutkaan. Oli mukava myos katsella muita suurlahetystoja, esimerkiksi South Africa House oli todella kivan nakoinen.

Canberrasta jai fiilis etta tanne tullaan vain asioita hoitamaan ja tyon vuoksi. Jain vain miettimaan, millainen kaupungista olisi tullut, jos Eliel Saarinen olisi voittanut suunnittelukilpailun ja hanen visionsa paakaupungista olisi toteutunut.

Maisemaa lentokoneesta

Canberraa, parlamenttitalo on tuolla missa liehuu lippu

Canberran puita

Punainen puu Canberrassa

Ruma suihkulahde Canberran keskustassa

Epailyttava lammaspatsas

Muumiokoiria

Kiva pubi keskustassa

 

Canberrasta lensimme sitten heti seuraavana paivana Melbourneen. Majapaikkamme sijaitse keskustan pohjoispuolella. Ensimmaisena iltana kavelimme Little Italyn lapi Fitzroyn kaupunginosaan, joka oli loistavaa seutua. Aika ihanan boheemia, joka kadunkulmassa Kallioon sopiva tunnelmallinen pubi ja hauskoja levykauppoja, musaliikkeita ja kivoja pienia ravintoloita. Kavimme syomassa yhdessa italialaisessa (mina otin loistavia gnoccheja), jossa tarjoilija sattui olemaan suomalainen tytto. Maailma on pieni. Meni rupatteluksi niin etta unohti puolet tilauksestamme. Tai siis tarkeimman, eli viinipullon ;) Fitzroy tuntui tavattoman kotoisalta seudulta. Melbourne oli muutenkin niin miellyttava kun olin antanut itseni ymmartaa, talonrakentajilla on ollut pilke silmakulmassa ja mita ihmeellisempia virityksia loytyy, vareja on kaytetty. Aivan ydinkeskusta on korkeaa taloa, suoraa ja vilkasta katua ja kauppoja toisensa peraan, mutta heti kun eksyy vahan syrjemmalle, loytyy aarteita. Ihan keskustassakin saa tosin tutkiskella mukavia pienia kujia ja katuja jotka ovat taynnansa kahviloita, ravintoloita, viinibaareja ja laskibassoa, banjoa ja haitaria soittavia katusoittajia. 

Ja kaupat olivat auki yhteentoista illalla, niin isot Colesit kuin BWS:t eli yhdenmerkkiset takalaiset Alkot. Tama tapa Perthiin kanssa!!

Naked for Satan -baari. Taalta olisi saanut houkuttelevaa pikkupurtavaa. Baarin sisustus oli aivan huikea mutta jengia oli niin paljon etta me epasosiaalisemmat lahdimme suosiolla muualle hieman rauhoittumaan. Seuraavalla kerralla tahdon tanne iltapalalle.

Pitihan se kuva ottaa. Turistit!

Kahvilaa ja viinibaaria riittaa

Ymmarran nyt miksi Melbournea on kutsuttu niin eurooppalaiseksi kaupungiksi. Viehattavahan se oli. Parissa paivassa ei tietysti tarpeeksi ehdi nahda, meidan taytyy menna takaisin pidemmaksi aikaa. Tapasimme kaksi ihanaa jo Perthista tutuksi tullutta suomalaista ystavaa, joiden reissu camper vanilla on kulkenut Perthista Melbourneen, matkalla tulivat tutuiksi niin Kalgoorlien tavaton tarjoilijoiden ylaosattomuus, Esperancen merileijonat, matkanvarren koalat, kengurut ja valtavat autoon tyontyvat hamahakit. Ostimme maksan (siis viinitonikan) ja toisenkin seka hieman evasta ja puhua pulputimme mukavassa keskustan puistossa. Seuraava paiva oli aika vasynyt kun piti matkustaa takaisin Perthiin, mutta oli se mukavaa! Ootte ihania ystavat! Kavimme muuten ennen lentokentalle lahtoa Little Italyssa syomassa. Pasta oli mainiota <3

Hyva paikka piknikille. Tuli varia pintaan vaikka lampotila ei niin kovin kuuma Melbournessa ollutkaan. Onneksi tana iltana ei sentaan satanut.

Samaisen puiston suihkulahde. Kyllahan siella kaytiin vahan juoksemassakin.

Sitten muihin mukaviin juttuihin. Olen nyt innostunut maalaamaan ja innostunut myos taiteesta. Olen hurahtanut Jackie Morrisin maalauksiin, han on maalannut mm. kansia Robin Hobbin kirjoihin (joita rakastan). Jackien taiteeseen voi tutustua taalla, suosittelen! Lisaksi Facebookissa loytyy paljon kuvia nimella The House of The Golden Dreams

No tassa on nyt tullut maalattua lahinna kortteja ystaville. Yhdella ystavalla oli baby shower eli vauvakutsut ja toisella syntymapaivat. Ihana tekosyy maalata. Lisaksi aloitin serkulle maalaamaan tilaustyona violettia lohikaarmetta, mutta se ei nyt hetkellisesti etene. Menin ostamaan Red Dotista niin huonoa vesivaripaperia, etta varit nayttavat kaikki ruskeanharmailta kuivuttuaan, paperi imee veden aivan liian akkia ja hajoaa liian maran pensselin alla akkia. Pitaisi jattaa sketchbookiksi mokoma ja ostaa parempaa paperia. Ja paremmat pensselit. Ja varit. Ja tehda tuosta ylimaaraisesta makkarista tyohuone mulle. Maalaan aina sohvalla ja niska ja selka valittavat. Seka ranne ja sormet, ma en tieda miten ma pidan pensselia ihan vaarin ja puristan varmaan rystyset valkoisina yksityiskohtia maalatessa. Lisaksi monen tunnin maalaussession jalkeen kayn niin ylikierroksilla, etten pysty istumaan aloillani enka nukkumaan. Silla on sellainen vaikutus.

Alkuperaisia Jackien maalauksia en talla hetkella raaski ostaa, mutta ostin ison printin Kids Need to Read -jarjestolta. Raha menee lastenkirjojen hankkimiseen kirjastoihin. Kids need to read. Wolves and dragons need to read too <3 Lisaksi postissa saapui kauan odotettu East of the Sun, West of the Moon -kirja, omistettu minulle ja taiteilija on piirtanyt viela jaakarhun omistuskirjoituksen alle.

Tama tulee meidan seinalle

Ostin Jackie Morrisin maalauksella koristetun laukun, mukin ja kaksi pinssia. Kun nain hyvin joskus osaisi maalata, oih.

Vauvakortti

Yksityiskohta

Baby showerin tarjottavista osa.

Keskenerainen lohikaarme serkulle

Muuten vain otin kuvan. Yrtteja kauppakeskuksen kukkapenkissa. Hienosti ajateltu.

East of the Sun, West of the Moon by Jackie Morris. Kirja perustuu norjalaiseen kansantaruun, tama on hieman modernimpi aikuisten versio. Suosittelen lampimasti kaikille satuja rakastaville.

Huomaa omistuskirjoitus ja minua varten kasin piirretty jaakarhu. Tosin jokainen ensipainoksen ostaja (ainakin Solva Woollen Millista tilaava) sai omistuskirjoituksen ja jaakarhunpaan, mutta tama yksilo on minun ja minun only <3

Kavereille synttarikortti. Huomaa kaksi kynttilaa, sininen ja punainen. Molemmille oma.

Suomi-likkoja ihan muuten vaan. Synttarisankari toinen oikealta.