Margaret River

 Vuokrasimme auton neljäksi päivää. Hinta ei ollut edes kovin suolainen, pari sataa dollaria. Saimme viimein ostettua ruokapöydänkin, nyt on kotoisa olo. Ensi perjantaina pitäisi tulla ensimmäinen palkka yliopistolta, joten viikonloppuna shoppaan vähän sisustustavaraa ja laitan kenties yrttejä ja kukkasia parvekkeelle. Kyllä tässä alkaa jo kotiutumaan.

Ajelimme sunnuntaina Margaret Riverin viinintuotantoalueelle. Alue sijaitsee noin 270 kilometrin päässä Perthistä. Kiertelimme parilla viinitilalla, mutta emme saaneet ostettua mitään: tilat ja viinejä ammattimaisesti maistelevat ihmiset vaikuttivat niin fiineiltä, ettemme saaneet kysyttyä, haluaisiko joku mahdollisesti myydä meillekin pullon tai pari. Ja en osaa oikein suhtautua ihmisiin, jotka sylkevät viininsä ämpäriin varsinaisen nauttimisen sijaan.

 Kellastuvia viiniköynnöksiä

Romanttinen ruusukuja ei ollut oikein kukassa

 Lehmu panimon pihassa

Söimme erinomaisen steak sandwich -lounaan Margaret Riverissä.  Ravintola, Nathalie's cuisine, sijaitsi vanhassa, upeassa rakennuksessa, joka on jonkinlainen historiallinen suojelukohde. Itse kaupunki oli pieni ja tavattoman tunnelmallinen taidegallerioineen, ravintoloineen ja antiikkiliikkeineen. Ostimme Ye Olde Lolly Shoppesta (ihana karkkikauppa, kaduttaa, etten ostanut muuta) salmiakkia, joka osoittautuikin mauttomaksi lakritsiksi. Päätimme, että tulemme ensi keväänä tai kesänä takaisin ja olemme pari yötä jossain hotellissa. Jos silloin saisi sitä viiniäkin maistella!

 Nathalie's cuisine

Lounaan jälkeen ajelimme yhteen Länsi-Australian eteläisimmistä paikoista, Cape Leeuwiniin. Koetin etsiä rapuja ja simpukoita rantakivikosta. Rapu löytyikin, mutta se ei suostunut tulemaan kolostaan kovasta kaivelemisesta huolimatta. Rapua ei vahingoitettu ja se jatkoi eloaan sangen tyytyväisenä. Löysin kauniin kotilonkin, mutten saanut sitäkään irti kivenkolosta.

Mutta näin emun tienvarressa! Ja se on jo jotain se.

 

Rapujahti

 

 

 

 

 

Cape Leeuwin ja majakka

Snorklailua Rottnestilla ja eläintarhareissu

 

Kävimme viime lauantaina ensimmäistä kertaa Rottnestin saarella. Rottnestin nimi, alunperin Rats' nest, tulee saarella asustavista suuria rottia tai pieniä kömpelöitä kenguruita muistuttavista nisäkkäistä nimeltä quokka (Setonix brachyurus). Rottnest on aina ollut paratiisi, mutta vuosina 1838 - 1904 sitä käytettiin aboriginaalivankilana.
  Lähdimme Rottnestille Perthistä lautalla, joka seilasi Swan riveriä pitkin Fremantlen satamakaupunkiin ja siitä avomerelle. Lämmintä oli 27 astetta ja vuokrasimme lautalta pyörät sekä snorkkelit. Hintaa kahden hengen lauttamatkalle sinne ja takaisin tuli yhteensä noin 160 dollaria eli noin 120 euroa. Snorkkelit ja pyörät maksoivat 20 dollaria kappaleelta. Hinta oli mielestämme edullinen, sillä snorkkelit takasivat tekemistä tuntikausiksi.
  Pyöräilimme jokusen kilometrin rantaviivaa etsiskellen yksinäistä poukamaa, jonne muut eivät olisi vielä löytäneet. Päädyimme Little Armstrong bayhin joka sijaitsee saaren pohjoisrannikolla. Rannan hiekka oli upeaa: se oli karkeampaa kuin Cottesloessa, ja rakeet eivät olleet pyöreitä vaan kaiken värisiä sirpaleita. Valkean hiekan seassa oli todella kirkkaan pinkkejä, oransseja ja violetteja jyväsiä, kuin kynsilakan paloja. Kesäsesonki saarella on ohi, joten rannalla ei eksynyt meidän lisäksi kuin yksi pariskunta ja toinen juuri ennen lähtöä. Vietimme poukamassa nelisen tuntia lähinnä snorklaten. Itse en uskaltautunut kovin kauas haiden takia (ei niitä ole, mutta olen vielä hieman pelkuri asian suhteen!), joten näin lähinnä isoja ja pieniä yksivärisiä kaloja, levää, simpukoita, yksivärisiä koralleja, jotain merivuokon näköisiä olentoja ja yhden rauskun. Kauempana ja kivien kolossa olisi kuulemma ollut enemmänkin elämää. Ehkä uskallan sinne seuraavalla kerralla, kun snorklaustekniikka kuitenkin on nyt omaksuttu.
  Kotimatkalla oli väsynyt, liotettu ja paistunut mutta onnellinen olo. Kun ui ympäriinsä muutaman tunnin ja polkee helteessä ylämäkiä, on yllättävän naatti, vaikkei pyörämatka niin erityisen pitkä ollutkaan. Otimme lautalla yhdet oluet, kävimme Fremantlessa pizzalla ja suuntasimme kotiin nukkumaan.

 

 

 

Sunnuntaina kävimme King's parkissa lueskelemassa pari sivua kirjasta ja hörppäämässä yhdet pussikaljat. Sääntöhän täällä taitaa olla sellainen, että alkoholin nautiskelu julkisilla paikoilla ilman eväitä on kiellettyä ja sakot suuret. Täällä uhataan korkeilla sakoilla kaikesta, joka saattaa johtaa siihen, että kanssaihmiset kielivät palkkion toivossa. No, meillä oli jämät rullakebabista ja kaksi pulloa olutta. Maanantaina mies lähti kitarakaupoille ja minä suuntasin Cottesloe beachille. Tuuli oli niin valtaisa, ettei auringonotto tai uiminen tullut itselläni kysymykseen, mutta oli hauska seurata surffaajia kohtalaisen kokoisissa aalloissa.

Kuvia King's Parkista. Kuivat alueet bushland restoration -aluetta. Paras aika tulla King's Parkiin on kevät (Suomen syksy) kun talven sateiden jälkeen alkaa vihertää ja villikukat kukkivat

 Cottesloe beach ja auringonlasku

 

 

Tiistaina kävimme Perthin eläintarhassa, joka sijaitsee joen etelärannalla. Helpointa ja mukavinta on ottaa lautta Barrack streetin laiturilta. Pääsylippu sisään maksoi 21 dollaria. Eläintarha oli kohtalaisen pieni, jonka takia se oli mukavan rauhallinen. Mielenkiintoisimmista kohteista voisi mainita tiikerin (joka nukkui helteen takia), sarvikuonon (joka nukkui helteen takia), orangit (lepäilivät helteen takia), isopäisen vompatin (nukkui) ja hämähäkit. Vielä pitäisi päästä käymään akvaariossa, niin must do -lista kävisi vähiin ja voisi ruveta kehittelemään uutta.

Kuvia ei ole paljoa, kännykässä on niin surkea kamera

Kämpästä

Täytyy laittaa kun löysin yhden kuvan tästä meidän olohuoneesta. Vielä on hieman kolkkoa, täytyy ostaa jotain mukavaa tavaraa. Huomaa tuikkulyhdyt, jotka raahasin Suomesta. Tuo miespuolinen hieman katsoi mua kummaksuen. Mutta hei, omat tavarat tekee kodin.

Suuria suunnitelmia

Ensi viikonlopuksi on luvattu +27 astetta, eikä tällaisia kelejä varmaan montaa enää ole ennen talvea. Meillä olisi tarkoitus ottaa lautta ja matkata Rottnest islandille, kauniille saarelle Perthin rannikolla. Siellä on yli 63 rantaa, 20 poukamaa ja uimisen lisäksi surffaus- ja snorklausmahdollisuus. Lähinnä tuo jälkimmäinen kiinnostaisi, surffaajaksi minusta ei taida olla. On aina ollut niin sanoakseni kaksi vasenta jalkaa niin lumilautailussa kuin laskettelussa, enkä usko että surffaaminen onnistuisi sen paremmin.

Kuvia muualta

 Setä valmistaa karamellia Perthissä. Näytti vähän samalta kuin nuudelinteossa se eräs vaihe. Koukkuun heittely.

 Royal Court, brittiläinen käytävä kauppoineen

 Bell tower Swan riverin rannalla. Kuulemma maailman suurin instrumentti.

 

Perthin business-puoli

 Viehättävä rakennus jossain päin keskustaa. Jotain sairaalarakennuksia.

Vappu Cottesloe beachilla

Hämähäkkejä

No niin, nyt on kolmisen viikkoa takana eikä ole käärmeitä näkynyt. Ei sen paremmin kenguruitakaan, eivät taida kaupunkiin paljon eksyä. Pari hämähäkkiä bongasin, yhden naapurin postilaatikolla (3 cm arviolta, yack!) ja 1,5 senttisen yhdessä rauta-aidassa. Ensimmäiset yöt yksin hieman jännitti, koska jonkin asteinen spaiderikammo on, mutta sitten lakkasin ajattelemasta koko asiaa. En ehdoin tahdoin työntäisi päätäni pusikkoon tai kättäni roskatynnyriin, mutta muuten otin aika chillisti...
KUNNES eksyin torakantapporeseptejä googlettaessani Perthin tuholaistorjuntasivustoille. Tässä vaiheessa tiesin, mitä ei pitäisi tehdä, mutta siltikin karvat pystyssä inhosta värähdellen skrollasin hämppyriosioon. Tässä muutamia. Ja huh. Tänä yönä ei nukuta.

Redback
Tämä kaveri on yksi Australian vaarallisimpia ja eksyy välillä koteihin. Ruumiin pituus noi yhden senttimetrin. Purema on hyvin kivulias, voi jopa tappaa. Vastamyrkky auttaa jos sitä saa ajoissa. Näiden puremiin ei ole käsittääkseni kuollut ketään Australiassa sen jälkeen, kun vastamyrkky tuli markkinoille. En siltikään haluaisi redback spideria makuuhuoneeseeni.

Huntsman
Tämä kaveri on 15 senttinen - mutta täysin vaaraton. Voi kyllä purra suututettuna, mutta aiheuttaa lähinnä lieviä oireita puremakohdassa jotka kestää pari päivää. Se tykkää lymyillä verhojen takana ja sohvien alla, mutta kipittää valtavaa vauhtia karkuun kun sen yhyttää. Kemppura liikkuu myös sivuttain. Voi lymytä suihkukopissakin. En tykkää, olkoot kuinka vaaraton tahansa. Pyörtyisin.

 House spider
Nimensä mukaan päätyvät usein asuntoihin. Näitä on myös sellaisia kurjia loikkijoita. Koko vaihtelee ja niitä on myrkyllisistä vähemmän myrkyllisiin. Tuo on giant house spider ja näköjään Yhdysvalloista, mutta vastaavia löytyy täältäkin.

White tailed spider
Ei kovin mukavan oloinen kaveri tämäkään. Näiden purema aiheuttaa kovaa kipua, oksentelua, päänsärkyä, turvotusta puremakohdassa ja kutinaa, ihottumaa.  Nämä on kai keskimäärin parisenttisiä.





En jaksa laittaa enempää. Tässäkin on jo panikoitumista tarpeeksi. Ja ovathan ne viehättäviä ja jopa kauniita. Niitä olisi ihanaa ihailla terraariossa 20 kilometrin päässä kotoa. Mutta ei kodissa. Koti on turvapaikka.

Kuviin ei ole oikeuksia eikä linkkejä, miltä sivuilta ovat, pahoittelen. Jos tulee sanomista, niin tehdäänpä asialle jotain. Kuitenkin valistusmielessä ne tähän laittelin. Ja koeta itseni saada tästä inhotuksesta jotenkin yli. Jos saisin nukuttua tänä yönä. Kun meillä ei ole vielä imuriakaan. Toisaalta, jos ne eivät ole minua saaliikseen saaneet tässä kolmen viikon aikana, olisiko aika huono tuuri jos juuri tänä yönä joukkopuraisevat?

Siitä huonosta tuurista tulikin mieleeni viime viikonloppu ja vappu. En mainitse muuta, kun että oli ihana piknik Cottesloe beachilla, ja lopputulos on ruhje ja mustelma polvessa ja iso haava kyynärpäässä ynnä elämäni pahin morkkis. Huokaus.

Mutta hyvää toukokuuta kaikille! Ja hyvää yötä....

Perillä!

Nyt on ensimmaiset viikot vietetty Perthissa. Alkuvaikutelma on ihana. Asuntomme sijaitsee Subiacossa, tai kaytannossa melkein West Leedervillessa, junalla keskustaan paasee hetkessa, valiin jaa vain yksi pysakki. Myos rannalle paasee junalla 20 minuutissa.

 Parvekkeemme on oikealla ylin

Asuinalue on rauhallinen ja vehrea (sinansa hauskasti sanottu, etta taalla alkaa olla kesan jaljilta jo aika kuivaa, luonto odottaa talven sateita) silla paikalliset tuntuvat rakastavan valtavan suuria puita! Talot ovan vekkuleita, ihmisilla on huumorintajua ja he haluavat laittaa koristeita ja puuleikkauksia taloihinsa. Hienoa! Taytyypa ottaa taloista lisaa kuvia kun saan kamerani kuntoon, se pannahinen kun ei suostu lukemaan paristoja vaan valittaa virran loppumista koko ajan.

Puisto joka nakyy parvekkeelta

Naapurustosta

 

 Subiaco Oval ihan naapurissa. "Home of football", taitaa tosin olla aussijalkapalloa, eli jotain ihan mystista.

Valtaisa puu (random). Pitaa opetella nama lajit kylla. Gum tree? Ei hajua.

Viime lauantai oli hieno paiva.  Tapasin lentokoneessa yhden suomalaisen 26-vuotiaan kasvitieteilija-tyton, joka tekee jotain projektia taalla kasvienergian laitoksella Perthissa. Kavimme Subiacossa lounaalla, rannalla uimassa ja syomassa jaateloa, kavelimme rantaviivaa pitkin ja katselimme laskevaa aurinkoa ja menimme Fremantleen tyhjentamaan 8 eri jenkkioluen maistelutarjotinta. Jokainen olut piti arvostella, taisivat olla aleja kaikki melkein, osa kitkeria ja kirkkaita, osa tummia ja kahvin ja suklaan makuisia jalkiruokaoluita. Suosikiksi nousivat tumma Earnest's Stout, vaalean hedelmainen Devotion ja olikos se viimeinen todella tumma suklainen ja kahvimainen Judgement day.

Cottesloe beach. Huono kuva, parempia tiedossa kunhan saan kameran kuosiin

Viikonloppuna olisi tarkoitus ehka kayda Ikeassa ostamassa jotain tavaraa tuonne askeettiseen asuntoon ja haaveissa olisi kayda Perthin elaintarhassa, kasvitieteellisessa puutarhassa ja akvaariossa. Kaikkea pitaisi ehtia tehda, samalla etsin toita. Olen kysynyt yliopistolta ja laittanut CV:n. Nyt odotetaan vastausta. Jos sita ei ala kuulua, alan pommittamaan niita - tarpeen vaatiessa menen vaikka hetkeksi poimimaan hedelmia, heinakuuhun asti pitaisi viela moista tointa olla tarjolla WA:ssakin. Joten ei huolta huomisesti. Laitoin tiedot myos yhteen vuokratyoyritykseen. Katsellaan ja kuulostellaan.

Pert kaupunkina on kahtia jaettu. Ihan ydinkeskusta pyorii kahden pitkan kavelykadun ymparilla, ja lahempana rantaa sijaitsevat muutaman Perthin pilvenpiirtajat. Ydinkeskusta ei ole kovin suuri eika se tunnu rauhattomalta tai ahdistavalta vaan on oikein viihtyisa. Kavelykaduilla on paljon kahviloita ja muotiliikkeita (seka kirjakauppoja, niita on kaikkialla!), mutta viihtyisia ravintoloita ja pubeja on hankalampi loytaa radan talta puolen. Northbridgessa taas on enemman ruokapaikkoja, nettikahviloita, strippipaikkoja, yokerhoja ja pubeja, siis kaikkea mita sivistynyt ihminen vaatii huvittuakseen.

Ydinkeskusta kavelykatuineen ympyroity. Myos Subiaco Oval nakyy, meidan talo jaa juuri ja juuri kartan ulkopuolelle.

Tunnelma taalla on rauhallinen ja rento. Ihmiset ovat tavattoman mukavia ja valittomia, ja tunnen oloni tervetulleeksi. Ruoka on hyvaa, mutta hintataso on Suomen luokkaa: osa tuotteista on halvempia, kuten viinit kaupassa ja HYVA liha, mutta esimerkiksi olut baarissa maksaa yleensa noin 9 dollaria eli 6-7 euroa. Halvalla taalla kaupungissa ei paase, mutta toisaalta palkat ovat kasittaakseni Suomen tasoa korkeammat. Joten ehka niihin suhteutettuna elama on halvempaa. 

Kirjoitan lisaa, kun saan kamerani kuntoon tai siirrettya kuvia kamerakannykasta. Tassa viela muutama kuva kaupungista.

 

 Papukaijoja!

Aamulla kun haudutin aamuteeta, astelin paljain varpain parvekkeelle ja nain papukaijan lentavan ohitse, tajusin asioiden olevan mallillaan. Tahan maahan voisi rakastua.