Jälleen rantakelejä!

Sydäntalvi taitaa olla jo ohitettu. Ainakin siltä tuntui tänään, kun päädyimme makoilemaan Cottesloen rantahiekalle aurinkoon. Uni ei ollut kaukana, kun Intian valtameren aallot vyöryivät ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Muutama rohkea otti aurinkoa ja kävi uimassakin, meille riitti loikoilu ja yksi olut Cottesloe Beach hotellin terassilla. Otin pari kuvaa aallonmurtajalta, meri on niin tavattoman kauniin värinen.

Stand-upia Fremantlessa

Lauantaina olimme suomalaisporukassa (valtaisa kolmen ihmisen porukka) Fremantlessa Comedy Loungessa. Stand up -ilta pidetään useampana iltana viikossa, ja lauantaisin se on Fremantlen Little Creatures  -panimon tiloissa (Little creatures loft).

Janelle Koenig toimi illan emäntänä, mutta päätähti taisi olla (ainakin yleisön reaktioista päätellen) Bev Killick. Molemmat naiset olivat räävittömiä, hävyttömiä ja hervottoman hauskoja. Suuri osa huumorista oli seksuaalista ja perustui itseironiaan, mikä tuntui välillä kovin uskaliaalta (suomalaiset stand-up -koomikot vitsailevat VR:n myöhästymisestä!), mutta iski kaikesta huolimatta loistavasti nauruhermoon.

Janelle Koenig

Bev Killick

Lisäksi showssa esiintyi kaksi miestä, joiden nimiä en nyt saa kaivettua mistään esiin. Toinen jäi laimeaksi, show oli lyhyt, sai parit naurut ja taisi olla enemmänkin yleisön lämmittelyä. Toinen esiintyjistä oli kahjo ADHD -mies jonkinlaisella Star Wars -aiheisella juonella ja pataljoonalla eri hahmoja. Mies oli esiintyjänä toki loistava, mutta shown lopussa suuri osa nauruista irtosi jo hämmentyneen myötähäpeän tunteen kera. Mitähän nappeja se oli napannut, sama lääkitys tänne!

Liput maksoivat 15-20 dollaria, joten suosittelen lämpimästi, kokemuksena hieno. Tosin en suoittele aivan eturivissä istumista.

Yrttejä ja synttärifiiliksiä

 

Tää laittoi partsille yksi päivä timjamia, rosmariinia, persiljaa, korianteria, salviaa ja kissanminttua (torakoita varten). Hieman kolkkohan toi parveke vielä on, ei me sitä käytetä yhtään mihinkään, siihen pitäisi saada tuolit. Mutta ehkä se on ensi kevään asia. Talvella ei ihan hirveästi tuu parvekkeella oltua, vaikka olisikin aurinkoista.

Täytin 26-vuotta eilen, 8 päivä heinäkuuta. Näitä synttäreitä onkin juhlittu 7 päivää putkeen! Poikaystävä ei ollut paikalla eilen, joten kävimme viikko sitten perjantaina syömässä Subiaco Hotellissa. Söimme herkullista sahramilla ja appelsiinilla maustettua kanaa kermaisen polentan ja savustettujen kirsikkatomaattien kanssa. Sitten kävimme parilla drinksulla mm. tuossa meidän "kantiksessa" eli lähellä olevassa irkkupubissa, jossa on käyty sentään jo kahdesti! Siellä soitti joku coveribändi, ja ihan hyvä sellainen. 

Seuraavana päivänä mentiin syömään kahden muun suomalaisen pariskunnan kanssa Tony Roma'siin keskustaan. Synttärien juhlistaminen jatkui, sillä 7.7 on myös hyvän suomalaisen ystäväni syntymäpäivä (sain häneltä ja hänen poikaystävältään ihanaa chai-teetä, kiitos). Muut kehuivat ruokaa, mutta oma ribs -annokseni oli kyllä suoraan sanottuna pettymys. Viini tosin oli herkullista, otimme tarjoilijan suosituksesta poikaystäväni kanssa pullollisen australialaista Angus the Bull -viiniä, vuosikertaa en muista (2004?) ja rypäle taisi olla Cabernet Sauvignon. Erinomaista lihan kanssa. Jälkiruuaksi kaksi meistä otti niin valtaisat palat mansikkajuustokakkua, että saimme jaettua annokset koko pöydän kesken. 

    Jälkiruokajuomille säntäsimme välietapin kautta Northbridgeen. En muista baarin nimeä, mutta sieltä sai ruotsalaista Rekorderlig -siideriä, istuimme ulkona kapealla kujalla juoden halpaa olutta ja tuota siideriä, seinässä olevasta putkesta tulvahteli silloin tällöin pahoja hajuja ja seinillä oli taidetta.

 

Sunnuntai oli sitten tietysti hieman väsynyt....  Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut kuin lekotella ja syödä toisen laittamaa ruokaa! Maanantaina sain lahjaksi Neil Gaimanin Sandmanin osan The Kindly Ones, jota olin toivonut, sekä pussin suklaata ja pari niskahierontaa. <3 Tiistai-aamu kului epäonnistuneen työhaastattelun merkeissä, joten iltapäivällä päätimme hakea pussin liha- ja kasvissamosoja ja pullon kuohuviiniä ja nousta King's Parkiin kuluttamaan aikaa (niitä portaita! Reidet tulessa vieläkin). Kylmähän siellä pian tuli, joten kävelimme kotiin katselemaan MasterChefiä (josta on tullut lähes ohittamaton osa jokaista iltaa).

Poikaystäväni lähti työmaalle keskiviikkona, ja pari päivää meni rauhassa ja töitä tehdessä, mutta kun varsinainen syntymäpäivä eli perjantai 8.7 saapui, olimme jälleen ystävien kanssa Perthin yössä syömässä kebabbia ja ihania pannukakkuja @ Pancakes at Carrillon. Kävimme homobaarissa yhdellä ja lauloimme CMX:ää ja Muumilauluja bussipysäkillä. Ja mitä muuta, jaoimme kuohuviinipullon <3

 

Joten kiitos (ja no worries)! Ensi vuonna uudestaan. Sitten juhlitaan kaksi viikkoa putkeen.

__________________________

Ja vielä vähän toisesta aiheesta. Tällainen  ilta olisi tiedossa 21. heinäkuuta. Aavistuksen herkulliselta kuulostaa!

Cost $74.00 all inclusive

Menu

Enjoy a fresh glass of Sparkling Wine (Served on arrival) (Finger food)

Wine: Crittenden estate Geppetto Brut NV

*

Deep Fried Artichokes hearts served with Lemon & saffron sauce, basil pesto

Wine : Crittenden estate Arneis Pinocchio

*

Chicken Liver Pâté on Pan Brioche, mint marinated grilled asparagus

Wine: Crittenden estate Geppetto Pinot Noir

*

Veal & Mushroom Spinach Tortelloni served with fried Butter & thyme in a light Jus

Wine : Crittenden estate Pinocchio Sangiovese

*

Rolled & stuffed Rabbit roast served with Arneis wine sauce, pumpkin & peas

Wine: Crittenden estate Los Hermanos Tempranillo

*

Bieramisù (Chocolate & Mascarpone Venice style Tiramisù)

Wine: Crittenden estate Pinocchio Moscato

Coffee or tea

Australian ihmeellisyyksiä

 

No niin, täällä näyttää olevan todella paljon kovaäänisiä lintuja. Syksyllä naurattivat Perthin korpit, joiden kova ääntely muistuttaa oksentavaa mummoa tai hyvin sairasta vuohta. Nyt talvella saapuivat kookaburrat, jotka ovat kovin sympaattisia, mutta valtavia möykkääjiä. Täällä on niin paperinohuet seinät ja ikkunat, että kun talomme antennissa huutelee usein kaksi kookaburraa, kuulosta tosissaan siltä, kuin olisivat samassa huoneistossa kanssamme. Ohessa ääninäyte molemmista.

Korppi. Ääni on todella kova ja näitä on paljon kaikkialla

Kookaburra huutelee

Lisäksi viereisessä puistossa on paljon erilaisia papukaijoja. Ulkonäön perusteella voisin koettaa tunnistaa muutaman, mutta voin mennä aika pieleenkin:

Australian king-parrot

Budgerigar

 Galah

Rainbow lorikeet

Nämäkin ovat osa kovia ääntelijöitä. Cottesloe beachin rannan puut täyttyvät auringonlaskun aikoihin rainbow lorikeeteista, jolloin ääni on korvia huumaava. Lintuja on valtavasti, ja sama näytös toistuu käsittääkseni joka ilta. Näitä papukaijoja on myös tuossa meidän puistossamme. Kun ne lentävät parvena paikalle, sitä ei voi olla kuulematta. Alla näyte.

The Aquarium of Western Australia - AQWA

Kävimme tässä yksi päivä Perthin akvaariossa. AQWA sijaitsee Hillarys Boat Harboryssa ja sinne pääsee kohtalaisen helposti junalla ja bussilla. Kävelimme kotoamme Leedervillen asemalle, josta matkasimme Joondalupin linjaa Warwickin asemalle ja otimme bussin Hillarys boat harboriin. AQWAsta oli puhuttu paljon pahaa, joten odotukset eivät olleet turhan korkealla. Pääsylippu maksaa 28 dollaria per aikuinen, joka on aika paljon ja muistaakseni enemmän, kuin Perthin eläintarhaan.

Ja mitä vielä, paikkahan oli upea! Ehkä haukkujat olivat tottuneet suuren maailman suuriin akvaarioihin, mutta suomalaiselle, jonka paras akvaariokokemus kotimaassa taitaa olla Särkänniemen akvaario, AQWA oli hieno kokemus. Pienihän se on, koko komeuden kiertää reippaassa tunnissa, riippuu tietysti siitä, kuinka pitkään ja hartaasti tahtoo ihailla. Meillä meni ehkä jotain 1.5 tuntia.

AQWA on jaettu eri osioihin: on Far north, joka näyttää vilahduksen pohjoisen Länsi-Australian lajistosta. Parhaimmistoon kuuluivat rauskut, vuokkokalat, krokotiilit ja velhokalat (pahoittelen, että kuvat ovat huonoja, otin ne hämärässä 90 euron Samsungillani, jossa ei ole edes salamaa. Jos eivät niin tarkkoja, niin tunnelmallisia ovat mielestäni ainakin).  Velhokalasta en saanut kuvaa, koska se... no, näyttää kiveltä. Kuva velhokalasta, englanniksi stonefish eli kivikala.

Vuokkokalat pitävät turvapaikkanaan muille lajeille tappavia merivuokkoja. Vuokkokala on niitä harvoja, johon merivuokon polttavilla lonkeroilla ei näytä olevan vaikutusta.

Upeat värit eivät ikävä kyllä välity kuvistani

AQWA's shipwreck coast oli kokemuksista hienoin. Akvaariossa on valtava tankki, jonka läpi kulkee tunneli. Kaloja voi ihailla vaihtoehtoisesti kävelemällä, tai sitten voi tehdä niin kuin me, ja antaa motorisoidun liikkuvan hihnan kuljettaa hitaasti koko suuren pyöreän akvaarion alitse. Tunnelma oli aivan mahtava, sillä pienien kalojen ja korallien lisäksi tankissa oli jopa 4-metrisiä haita, suuria paholaisrauskuja ja kilpikonnia. Myös suuria monneja oli muutama. Olen kuullut, että hait eivät pysty koskaan olemaan paikallaan, koska ne eivät pysty itse vetämään vettä kiduksiinsa, vaan veden täytyy päästä virtaamaan. Tankissa näytti olevan kova virtaus, joka varmaankin mahdollisti sen, että yksi suuri hai-vanhus pysty matelemaan lähes etanavauhtia. Kuvaajan unelma.

Laiska hai. Lajista en ole nyt varma, olin niin innoissani elämyksestä, etten kiinnittänyt tuntomerkkeihin huomiota. Jossain puhuttiin sinihaista, jossain härkähaista. Luulen, että härkähai olisi liian aggressiivinen, tankissa meinaan sukelteli huoleton siivooja. Täytyypä ottaa selvää.

 

 

  

Yksi alue käsitteli Perthin rannikkoa. Siellä oli taianomainen tankki meduusoja, joita löytyy mm. Swan Riverista, sekä mustekaloja, merihevosia ja eräänlaisia hummereita. Perthin edustalla (Rottnestilla) sukellellessa onnistuin näkemään yhden tumman rauskun, poikaystävä bongasi kuulemma punertavakuvioisen meduusan, josta älysi pysytellä kaukana. Muuten näimme Rottnestilla erilaisia suuria ja pieniä kaloja. Swan riverissa näkee välillä tosiaankin meduusoja, mutta mustekalat ja merihevoset ovat jääneet vielä luonnossa bongaamatta.

 Perthin rannikon cuttlefish, suomennos voisi olla seepia eli mustekala, joka vaihtaa väriään mm. stressaantuessaan. Seepioiden luita löytyy aika paljon rannoilta ja niitä myydään kaupassa lemmikkilinnuille kalsiumin lähteeksi. Kyseessä ei kai niinkään ole luu kuin "internal shell, so called cuttlebone". Seepiaa näkyy aika monien ravintoloiden listoilla, kuten myös muita mustekaloja. 

Perthin rannikon lionfish eli siipisimppu. Lionfish, suoraan käännettynä leijonakala, on usein hyvin myrkyllinen ja sen piikeistä olisi hyvä pysytellä kaukana. Pistos aiheuttaa terveelle ihmiselle oksentelua, kuumetta ja hikoilua, mutta on myös joskus johtanut kuolemantapauksiin. Lionfishia löytää myös ravintoloiden listoilta, tosin Perthissä en ole vielä kiinnittänyt huomiota, että moista olisi ollut tarjolla. Ehkä kiinalaisissa kalaravintoloissa?

 

 

Erilaisia meduusoja

Määrittelemätön mustekala vaelsi levottomasti pienen tankkinsa seinämillä. Tällä taisi muuten muistaakseni olla sinisiä renkuloita, joka tarkoittaisi kai, että se on yksi blue-ringed octopus -lajeista, jotka luetaan maailman myrkyllisimpiin lajeihin. En ole aivan varma, meneekö lajimääritys tässä nyt oikein, kun tuosta kuvastakaan ei oikein osaa enää mitään sanoa. No, Australiassahan on todella paljon maailman myrkyllisimpiin lukeutuvia eläimiä, joten miksipä ei.

Great southern coast sisältää etelärannikon, eli kylmempien vesien lajeja. Täältä löytyi tankissaan keijumaisen eteerisesti lipuvia levämerihevosia, joita ei tosin saanut kuvata (ainakaan salamalla), koska he olivat kovin eteerisen herkkiä, oih! Tässä kuitenkin kuva levämerihevosista, nimi englanniksi osuvasti sea dragon tai leafy sea dragon, eli merilohikäärme. Muita lajeja olivat mm. blue devil fish, jolle en löytänyt suomennosta, isoananaskala ja erilaiset myrkylliset pallokalat. Näistä ei tainnutkaan tulla yhtään omaa kuvaa otettua, oho!

Viimeinen kohde oli AQWA's marmion marine park, eli ulkoalue, jossa oli mm. rauskuallas ja ns. kosketteluallas. Allas sisälsi pieniä rauskuja, monneja, haita, meritähtiä ja muuta, joita oli lupa koskea, kunhan ne piti veden alla. Tästä olisi tullut muutama upea kuva, mutta ei sitten tullut otettua. Uskaltauduimme koskettamaan rauskua, jotain haita/monnia (olen kasvitietelijä, en eläintieteilijä) ja punaista meritähteä. Kokemus oli hieno, rauskun pinta oli kuiva ja karhea, ei ollenkaan kalamainen tai limainen. Toivon todella, että niin aikuiset kuin lapsetkin osaavat arvostaa tällaista mahdollisuutta ja kokemusta, ja osaavat käsitellä eläimiä huolella ja varoen.

Tämä kuva ei ole koskettelualtaalta, vaan sisätiloissa olevasta vastaavasta altaasta. Mutta kosketteluallas (tai interaktioallas) oli hyvin samanlainen, tosin siellä tuskin oli noita sinitäpläisiä rauskuja, joiden nimi englanniksi on käsittääkseni bluespotted ribbontail ray, sikäli kun lajintunnistus osui taas yhtään kohdalleen. Laji on luokiteltu lähes uhanalaiseksi, kiitos kauniin ulkonäkönsä ja kukoistavan kotiakvaariobisneksen. Tämä allas taisikin olla joku uhanalaisten lajien näyttämö <3 Kaunista ja opettavaista.

Erikseen täytyy tietysti viel mainita Danger Zone eli vaarallisten lajien osasto, josta useat edellä mainitut lajit löytyivät. Täytyy vielä mainita, että AQWAssa voi sukeltaa haiden kanssa, ilmeisesti tuossa suuressa shipwreck coast -tankissa. Se olisi jo jotain. Voisin mielelläni sukeltaa tai snorklata haiden kanssa turvallisessa ympäristössä, kun kaloilla on sopivasti maha täynnä ja vauhti vanhuuden (ja täyden mahan) hidastama.

Kotiin lähtiessä olo oli tyydyttynyt. AQWA tarjosi mielestäni kaikkea sitä, mitä olin odottanutkin. Toki se olisi voinut olla neljä kertaa suurempikin, valtaisa elämyskeidas, mutta tällaiselle pohjoismaalaiselle wannabe-meribiologille kokemus oli hieno, eikä lipun hinta tuntunut liian suurelta kokemukseen nähden. Ainoa kysymysmerkki oli lipunoston yhteydessä jaetut 3D-lasit. Vaikka kovasti koetimme niitä nenillemme nostella, emme löytäneet mitään niille tarkoitettua koko akvaariosta. Mikään ei muuttunut yhtään sen jännittävämmäksi, eivätkä informaatiokyltit heränneet eloon. No, lasien oikea tarkoituskin tosin keksittiin noin viikkoa myöhemmin synttäriruokailujen ja ruotsalaisten siiderien jälkeen salaisella, pahanhajuisella baarikujalla....

Secret Man AKA L. Jalkanen

Suosittelen AQWAa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmeellisestä luonnostamme kauniine ja  tappavine lajeineen. Tätä lisää.

 

Mureena

Margaret River

 Vuokrasimme auton neljäksi päivää. Hinta ei ollut edes kovin suolainen, pari sataa dollaria. Saimme viimein ostettua ruokapöydänkin, nyt on kotoisa olo. Ensi perjantaina pitäisi tulla ensimmäinen palkka yliopistolta, joten viikonloppuna shoppaan vähän sisustustavaraa ja laitan kenties yrttejä ja kukkasia parvekkeelle. Kyllä tässä alkaa jo kotiutumaan.

Ajelimme sunnuntaina Margaret Riverin viinintuotantoalueelle. Alue sijaitsee noin 270 kilometrin päässä Perthistä. Kiertelimme parilla viinitilalla, mutta emme saaneet ostettua mitään: tilat ja viinejä ammattimaisesti maistelevat ihmiset vaikuttivat niin fiineiltä, ettemme saaneet kysyttyä, haluaisiko joku mahdollisesti myydä meillekin pullon tai pari. Ja en osaa oikein suhtautua ihmisiin, jotka sylkevät viininsä ämpäriin varsinaisen nauttimisen sijaan.

 Kellastuvia viiniköynnöksiä

Romanttinen ruusukuja ei ollut oikein kukassa

 Lehmu panimon pihassa

Söimme erinomaisen steak sandwich -lounaan Margaret Riverissä.  Ravintola, Nathalie's cuisine, sijaitsi vanhassa, upeassa rakennuksessa, joka on jonkinlainen historiallinen suojelukohde. Itse kaupunki oli pieni ja tavattoman tunnelmallinen taidegallerioineen, ravintoloineen ja antiikkiliikkeineen. Ostimme Ye Olde Lolly Shoppesta (ihana karkkikauppa, kaduttaa, etten ostanut muuta) salmiakkia, joka osoittautuikin mauttomaksi lakritsiksi. Päätimme, että tulemme ensi keväänä tai kesänä takaisin ja olemme pari yötä jossain hotellissa. Jos silloin saisi sitä viiniäkin maistella!

 Nathalie's cuisine

Lounaan jälkeen ajelimme yhteen Länsi-Australian eteläisimmistä paikoista, Cape Leeuwiniin. Koetin etsiä rapuja ja simpukoita rantakivikosta. Rapu löytyikin, mutta se ei suostunut tulemaan kolostaan kovasta kaivelemisesta huolimatta. Rapua ei vahingoitettu ja se jatkoi eloaan sangen tyytyväisenä. Löysin kauniin kotilonkin, mutten saanut sitäkään irti kivenkolosta.

Mutta näin emun tienvarressa! Ja se on jo jotain se.

 

Rapujahti

 

 

 

 

 

Cape Leeuwin ja majakka