Äidin vierailu

Nyt on kolmen viikon vierailu takana. Saatoin äitini tänään lentokentälle, ja hän on jo ollut hyvän aikaa matkalla Singaporeen, jonka kautta matka jatkuu Helsinkiin ja junalla Tampereelle, josta edelleen taksilla Pälkäneelle. Loma oli antoisa, vaikkakin säät eivät olleet ihan niin australialaiset, kuin olisi voinut toivoa. Alkulomasta satoi paljon vettä ja rakeitakin ja oli viileää, mutta viimeinen viikko antoi jo kunnolla lämpöä ja ehdimme mm. uida meressä ja polttaa ihomme rannalla. Kävelimme jalkamme rakoille harvase päivä, eivätkä moiset urheilusuoritukset olisi olleet mahdollisia helteellä, joten kokonaisuudessaan säät olivat mitä parhaimmat.

Kuten aiemmin mainitsin, Kings Parkissa on ollut syyskuussa villikukkafestarit. Kävelimme katselemassa kukkia useampaan otteeseen, ja lemppariksi muodostui Red and Green Kangaroo Paw eli kenguruntassu (Anigozanthos manglesii). Kävimme kuuntelemassa viikko sitten sunnuntaina livejazzia piknikillä, söimme churro-munkin kermavaahdolla ja suklaakastikkeella ja ihailimme komeita karnevaaliasuja.

Paljon kuvia, vähän tekstiä. Antaa kuvien puhua puolestaan. Voin koettaa purkaa reissua myöhemmin, nyt tarvisee tämä tyttö kunnon yöunet. Huomenna alkaa arki.

Kangaroo Paw

 

Pakollisiin vierailukohteisiin kuuluivat mm. akvaario ja eläintarha. Lisäksi vierailimme aivan mahtavassa Cavershamin villieläinpuistossa, jossa kenguruja pääsee syöttämään. Cavershamia suosittelen lämpimästi, huomattavasti parempi paikka, kuin eläintarha ja pyhitetty nimenomaan paikallisille lajeille. Oli joukossa mm. dromedaari ja laamakin, mutta pääosin australialaisia lintuja ja pussieläimiä. 

Kuvat Caversham Wildlife Parkista

Perthin eläintarhasta

Myös Rottnestin visiitti tuli tehtyä. Lämmintä oli ja aurinko paistoi. Uimaan emme tohtineet, sillä päivä oli lämmin mutta hieman pilvinen. Edellisenä päivänä olimme loikoilleet Cottesloessa, uineet valtavissa aalloissa ja onnistuneet polttamaan kasvomme. Täällä tarvitsee aurinkorasvaa näköjään ihan aina, vaalea kun on ja herkkähipiäinen. Rottnestilta Fremantleen matkasimme Mega Blastilla, nopealla moottoriveneellä,  joka pomppi jokaisen aallon niin että takapenkkiläiset kastuivat ja otti mahasta kuin vuoristoradassa. Hauskaa!!

Cottesloe sateella ja paisteella

 

Rottnest

 Mega Blast!

 The Basin

 Quokka poikasineen

Kun poikaystäväni oli vapaalla, vuokrasimme auton ja ajoimme pohjoiseen, kohteena The Pinnacles Desert, erämaassa levittäytyvä kalkkikivipylväsmetsä. Samalla näimme australialaista maaseutua, anguksia ja emuja sekä tietysti muutaman kengurun.

 

 

Muita kuvia Perthistä, mm. Subiacon maalaismarkkinoilta

 Kantapaikaksi muodostui The Bird

 

 Toinen kantapaikka, haisukuja Ezra Pound

 

 Subiacon maalaismarkkinat järjestetään joka lauantai

 Kierrätystä, autonrenkaista tehtyjä kukkaruukkuja

 

 Koira-parka mainosti koirankeksejä

 The Greenhouse. Kaunis paikka, mutta meluisa, kallis eikä ruoka ollut hääppöistä.

 Vanhan elämäntapaintiaanin "lintumiehen" 31-vuotias lemmikki. Saimme luvan syöttää pienen kulman pasteijasta, mutta papukaija oli hieman aggressiivinen ja koetti näykkiä

Perthistä mieleen jäävät kuulemma erityisesti sydämenvaltaajakengurut ja paikan kalleus. Matkabudjetti oli äkkiä käytetty, vaikka olimme kohtalaisen säästeliäästi. Ja Perth on nyt todettu kyllä lintujen kaupungiksi, oli niin määkiviä "Mökö-lintuja", nauravia kookaburria, kovaäänisiä "huilulintuja", rainbow lorikeetteja ja kakaduja sekä kauniita mustia joutsenia. Ja pelikaaneja. Lintuja oli kaikkialla, monella oli soidin ja poikaset ja mekkala oli valtaisa.
   Kohokohdiksi nousivat The Birdin takapiha aurinkoisella kelillä, uinti Intian valtameren valtavissa aalloissa, kangaroo paw-kukka ja koko Kings Park kukkaloistoineen, elämäntapaintiaani papukaijansa kanssa, edullinen viini ;) , Rottnest ja kotimatka Mega Blastilla, ihanan drag queenin juontama loistava rock'n'roll-karaoke Devilles Pad -baarissa, joka oli Las Vegas-henkinen helvettiteemabaari... ja moni muu asia, joista kirjoittelen kuulumisia sitä mukaan kun mieleen tulee. Kerralla ei voi kaikkea muistaa, kolme viikkoa on aika pitkä aika.
    Mieleen jäävät äitini mukaan myös kaupungin tavaton siisteys ja älykäs alkoholinkäyttö (ei kännisiä, kuseskelevia häiriköitä) ja tupakoinnin vähäisyys/näkymättömyys. Outoa oli esimerkiksi uimahallissa se ilmiö, että altaissa ei uitu vaan käveltiin päästä päähän välillä kyykistellen. Hieman surullinen mutta mieleen jäävä asia taas on aboriginaalien olot. Heidät on ajettu aika ahtaalle ja moni on alkoholisoitunut.

Äitini teki saman huomion kuin minä jo aiemmin tänne tullessani: Perth on hyvin "suomalainen kaupunki". Tänne on helppo sopeutua, kulttuurishokki ei ole valtava ja ihmiset ovat mukavia. Perth on hyvä vierailukohde, mutta lento oli kuulemma aivan liian pitkä, joskin vain 20 tuntia yhdellä vaihdolla, kuin itselläni oli tullessa 26 tuntia kahdella vaihdolla. Äiti onnistui vielä jäämään tullissa kiinni, mutta tullivirkailijan harmistukseksi hän joutui toteamaan salakuljetettavien "huumeiden" olevan Fazerin "lollipopseja"!


Lisää tarinaa tulee pian! Kiitos mukavasta lomasta :)

Kahvilat, ravintolat ja pubit

Olen asustanut täällä vajaat 5 kuukautta, mutta jonkinlaisen listan voisin laatia paikoista, joissa mielestäni kannattaa käydä, ja kerron vielä lyhesti, että miksi. Eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä ja varmasti unohdan mainita monta muutakin hyvää paikkaa.

The Mussel Bar, Fremantle. Tänne kannattaa mennä ihanien valkoviini-kerma-valkosipulisimpukoiden takia, yums!

Sail and Anchor, Fremantle. Mukavan maanläheinen baari, jossa on paljon isoja, kovaäänisia, hieltä haisevia humalaisia aussimiehiä (ja muutama nainen). Hanassa paljon erilaisia pikkupanimon oluita. Tunnelmallinen paikka, joskin katto on liian korkealla, mikä tuntuu täällä olevan pubeissa aika yleistä. Moni perthiläinen irkkupubikin tuntuu viikonloppuiltoina muuttuvan vesirajahamepissisten discoksi, mutta Sail and Anchor ei ole tietääkseni tuollainen takinkääntäjä.

The Attic, Fremantle. Viihdyttävä ullakkokahvila, josta saa aamupalaa ja lounasta.

J.B. O'Reillys, West Leederville. Meidän paikallinen irkkupubi. Tämä on tunnelmaltaan aivan mahtava paikka, autenttinen (vaikken ole ikinä Irlannissa käynyt, niin sanotaanko että ehkä kuuluu parhaisiin irkkupubeihin, joihin voit Australiassa törmätä... Tästäkään ei ole kovin paljon kyllä kokemusta. No sanotaanko nyt että paras peruspubi meidän kulmilla, ehkä jopa koko Perthissä). Livemusaa, aina viikonloppuisin täynnä jengiä, huikea tanssi ja laulu ja juopotus ja hyvät ruuat.

The Bird, Northbridge. Ihana boheemi paikka, sisäpihalla voi siemailla Little Creatures -olutta ja katsella valtavirrasta poikkeavaa kansaa. Tai kuunnella livejazzia. Jos tykkää.

Elephant and Wheelbarrow, Northbridge. Hyvä pubi, muuttuu vaan ikävä kyllä iltaisin sijaintinsa takia kovan musiikin ja peilipallotanssilattian paikaksi. Mutta loistava mesta päiväkaljapaikaksi, tai tänne voi pistäytyä kuuntelemaan livebändiä.

Tiger, tiger coffee bar, Perth CBD. Tällaisia ihanan boheemeja kahviloita kutsutaan täällä melbourbelaisiksi. Siellä niitä on kuulemma paljon. Jos tarjoilu on joskus vähän töksöä ja henkilökunta ei tunnu kovin iloiselta (kuulemma Perthin helmasynti on huono ja koppava palvelu), niin eggs benedict ja vihreä tee on sitäkin herkullisempia! Yksi lemppari, ainakin myöhäiseksi aamupalapaikaksi.

Secret Garden, Perth CBD. Sijaitsee Tiger, tigerin vieressä. Ihana boheemi kahvila, tarjoilu ja henkilökunta on tavattoman suloista ja ystävällistä, ruoka on aina ollut herkullista ja kaikki on mahtavaa ja ihanaa ja pus. Toinen suokkari.

Moon and Sixpence, Perth CBD. Hyvä sijainti, niitä ainoita irkkupubeja Perthin kävelykatu- ynnä shoppailupuolella. Used to have hyvin herkullinen club sandwich, mutta leivän vaihto ja listan uusiminen latistivat hieman annoksen. Silti välillä tulee himo ja pitää käydä puraisemassa.

Paddy Maguires, Subiaco. Irkkumesta. Ainoa kunnon pubi Subiacossa. On tullut täällä istuttua ja tehty kolikkoeläimiä pöytään. Jätettiin se lähtiessämme tipiksi. Siitä taisi tulla joku opossumi...?

Boucla, Subiaco. Luepa edellinen blogimerkintä. Maailman herkullisinta suklaakakkua!

Andaluz Bar and Tapas. Kalliit hinnat, kauhea ruuhka.... mutta jokin viehätti tässä paikassa. Sitä paitsi kampasimpukat ja maksapaté olivat taivaallista herkkua!

Grill'd, Subiaco ja Claremont. Loistavia burgereita ja ihania ranuja! "Healthy burgers".

Haisukujabaari, Northbridge. Tämän nimi taitaa olla oikeasti Ezra pound. Sisältä kivan näköinen, mutta usein ahdistavan täynnä ja meluisa. Onneksi täällä saa istua ulkona haisukujalla, jossa kuulee jopa oman saatika toisten äänet ja saa juoda ruotsalaista siideriä, halpaa pullo-olutta paperipussista ja drinksuja tyhjistä hillopurkeista. Hip.

Squires Loft, Subiaco. Jos haluat hyvän rehellisen pihvin, tänne. Ota valkosipulikastikkeella. Ah.

Chapter One Brasserie, Subiaco. Tästäkin löytyy kuvaus aikaisemmasta merkinnästäni. Tunnelmallinen paikka ihan kodin lähellä, joskin pöytävaraus on ihan pakollinen.


Paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, mutta halu on kova:

Little Creatures, Fremantle. Kävimme panimoravintolan yläkerrassa Little Creatures Loftissa katsomassa stand-upia, mutta ravintolan puolelta saa kuulemma hyvää ruokaa. Paikka näyttää houkuttelevalta.

The Dizzy Witch Café, Northbridge. Kuulemma yksi parhaista aamupalapaikoista Perthissä.

Witch's Cauldron, Subiaco. Kallis paikka, siksi edes kerran pakko käydä. Lista kuulostaa hyvältä.

Distracted, Leederville. Loistavaksi kehuttu kahvila, kampaamo ja krääsäkauppa. Ah.

Jaws, Perth CBD.  Pyörivä sushi-hihna ja aina paljon väkeä. En ole ikinä syönyt pyörivän sushi-hihnan äärellä!

Kuntoilu, mikä ihana tekosyy herkutella

Nyt on sitten pyörät hommattu! Vaihtoehtoina minulla oli kalliimpi, lähes uusi, sievän värinen hybridi sekä vanhempi, kulunut mutta varmasti toimiva maastopyörä, joka olisi ollut kolmanneksen halvempi ja kylkiäisinä olisi saanut kypärän, lukon ja pumpun. Väri ei ollut hyvä. Joten arvannette, kumman Jenna osti? No tietysti sen SIEVÄN ja kalliimman. Mutta nyt on ihana oma laventeli/liila pyörä, josta tosin eturengas vuotaa ja on tätä nykyä käytännössä ihan tyhjä koko ajan. No, pientähän tämä, remonttiin ensi viikolla. Lisäksi piti säästää kypärä- ja pumppukaupoilla, koska pyörä maksoi enemmän. Kypärä on valtava lipallinen potta ale-laarista ja pumppu maksoi dollarin. Pumppu hajosi jo liiankin ahkerassa käytössä, mutta niitä saa uusia. Enkä minä niin muoti-intoinen ole, että kypärän pitäisi näyttää siltä, että se kykenee rikkomaan äänivallin pötköttäessään pöydällä. Pah.

Nyt on sitten tullut poljettua sen verran, kuin vuotava eturengas on sallinut. Polkeminen on ollut yllättävän raskasta, lieneekö syynä vuoden käyttämättä varastossa seisseen pyörän vieno pyyntö päästä ylläpitoremppaan ja -voiteluun, vai se surkeampi vaihtoehto, että olen todellakin aivan rapakunnossa. No, vastaan tähän kysymykseen sitten pyöräremontin jälkeen.


City Beach

Polkaisin tässä yksi päivä City Beachin rannalle. Ranta sijaitsee suoraan lännessä Subiacosta katsoen ja matkaa tuli jotain 9 kilometriä ja rapiat päälle. Matkahan ei olisi ollut ongelma, mutta reitti kulki Bold Parkin kukkulan vierustaa, ja ylämäkiä oli aivan liikaa. Jokaisen poljin sisulla ylös asti, mutta ei siinä yksi vesipullo riittänyt viilentämään, aurinko näes porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpötila alkoi lähentelemään jo +24 astetta. Se on niin helppo aina kartasta katsoa, että jaa suoraa tietä polkaisen vaan tuosta. Kartalla kaikki näyttää kovin tasaiselta. Kuitenkin, rantaan päästyäni läimäytin hikisen minäni rantamekkoon ja köllähdin valkealla rantahiekalla ketarat oikosena makaamaan.... vain pian huomatakseni, että kova polkeminen ja kuuma aurinko olivat herättäneet oikean sudennälän ja janon. Budjetti oli opiskelijalla rajallinen, joten otin rantaravintolasta halvimman annoksen ja ison tuopin Little Creatures Pale Alea. Annos olis pieni, alkupalaksi tarkoitettu, mutta herkullinen. Kampasimpukoita kahdella kastikkeella, pekonia ja pieni keko salaattia. Ranskalaisilla olisi voinut toki täyttää mahansa, mutta tiesin, että kotona odottaa eilinen kaalisoppa, nam. Rannalta poljin vielä Cottesloehen.

Kynttelikköjä City Beachin rantaravintolassa

Pyöräreissu Fremantleen ja The Attic

Yhtenä toisena päivänä pyöräilin aamupalalle Fremantleen. Matkaa reissuun tuli 23 kilometriä ja ihan siitä syystä, että seurasin kiltisti merenrantaa (Fremantle on satamakaupunki) ja eksyin North Fremantlen satama-alueelle konttien, nostureiden ja rekkojen labyrinttiin. Pyöräilin vuotavan eturenkaani kanssa vastaisessa merituulessa niin pitkälle, kuin pystyin. Jouduin pysähtymään aallonmurtajan nokassa vain huomatakseni, että Fremantlen keskusta kyllä on sinänsä aika lähellä, mutta välissä on vähän liikaa merivettä. Tein viiden kilometrin ylimääräisen rinkulan rekka- ja lastausmiesten (siis anteeksi, rekka- ja lastaushenkilöiden) naureskellessa. Fremantlen The Atticiin päästessäni olin hikinen ja niin nälkäinen ja janoinen, että ahmin yhden elämäni parhaista aamupaloista: paistettuja herkkusieniä, fetaa ja pinaattia paahdetulla leivällä, kannullinen vihreää teetä ja valkosuklaa-marjamuffini. Kotimatka taittui junalla, sen verran oli väsynyt olo. Niin ja tuo 23 kilometriä aamupalan takia.... ne, jotka tietävät, kuinka saatan joskus olla aamuäreä ja varsinkin tyhjin vatsoin tulistuva, ymmärtänevät urotekoni suuruuden.

Ai niin, The Atticista sen verran, että kahvila on todella miellyttävä ja boheemi. Yläkerrassa on ihana lueskella lehteä nahkasohvilla. Käykää perthiläiset ihmeessä jos ette ole vielä käyneet!

Boucla

Tämä ei niinkään liity pyöräilyyn, mutta löysimme suomalaisen ystäväni kanssa aivan loistavan kahvilan Subiacosta. Tai ei sitä ihan sattumalta löydetty, Bouclaa oli kehuttu taivaisiin ympäri internetiä. Rokeby Roadilla sijaitseva suosittu pieni marokkolais- tms. kahvila taitaa olla ihan aina ääriään myöten täynnä. Pienen pieni kahvila on marokkolaisesti sisustettu värikkäin tyynyin, lyhdyin ynnä muulla krääsällä. Pidin välittömästi. Kahvi oli lukewarm eli kädenlämpöistä ja kahvitilaukset eivät ihan menneet ensimmäisellä kerralla kohdilleen, mutta ruoka oli hyvää. Ystäväni otti fetasalaatin ja minä feta-pinaattipiirakan salaatilla. Annos oli valtava ja ihan hyvä. Vierailun kruunasi kuitenkin kaksi asiaa: Maailma Paras Suklaakakku. Eikä minulla ole edes kuvaa siitä, sillä kahvilassa oli sen verran hämärää eikä halvassa kamerakännykässäni ole edelleenkään salamaa. Ai niin, ja vähäpukeinen napatanssija. Jälkimmäinen yllätti molemmat, meinasi mennä haarukka väärään suuhun. Minikahvila suorastaan täyttyi jopa aika groteskista neitokaisesta, joka kovin taitavasti ja vähän liiankin läheisesti esitteli sulojaan. Esitystä katsoessamme saimme maistella marokkolaisia makeisia. Hetkutteluun kuuluivat niin miekka kuin liian äänekkäät sormikastanjettilautaset vai mitänenytoli. Bouclasta jäi ristiriitainen mieli, maassa maan tavalla ja toki vatsatanssi on eksoottista, mutta klaustrofobisen pienessä kahvilassa lounasaikaan, kun asiakkaat eivät edes mahdu tanssijan takia poistumaan tilasta saatika uusia saapumaan sisään? Ehkä ei. Kaikelle on oma aikansa. Ja se hämyinen hunnutettu soppi jossa haisee suitsuke, tai jotain. Mutta menkää Bouclaan suklaakakulle! Varatkaa tyhjä vatsa ja kärsivällisyyttä, jos olette lounasaikaan liikkeellä.

Kaikki on käsin tehtyä

Onnistuin kyllä ottamaan jonkinlaisen tärähtäneen kuvan vaaleasta, suklaakakkuun verrattuna mauttomasta leivoksesta. Vähän kuin suomalaista kahvikakkua tomusokerilla ja hillolla.

Andaluz Bar and Tapas

Viimeiseksi tähän herkutteluhöpinään viime torstainen Andaluz Bar & Tapas keskustassa. Poikaystäväni tuli pari tuntia aikaisemmin työmaalta (paitsi että kone oli loppujen lopuksi sitten myöhässä), joten ehdotin heti torstai-iltana pientä iltapalaa kehutussa tapas-ravintolassa. Andaluz oli seitsemän aikaan arki-iltana aivan täyteen tupattu. Odotin kuohuviinilasini kanssa vapaata pöytää 45 minuuttia. Paikka oli kuuma, meluinen, mutta jotenkin taianomainen ja viehättävä. Jos pöydän olisi saanut helpommin, enkä olisi ollut niin nälkäinen, ei olisi ollut hätäpäivää.

Andaluz on kallis paikka. Tilasimme kahteen pekkaan jaettavaksi pullon punaviiniä (tarjoilijan suosittelema Tempranillo, Riojasta, nimeä en muista), kanan- ja ankanmaksapatéta, leivitettyjä kanansiipiä dipillä, chorozitoja, kampasimpukoita karamellisoidun porsaan päällä ja marinoituja kokonaisia katkarapuja. Muut ruuat maksoivat 10-15 dollaria kappale, mutta katkarapuannos oli 22-23 dollaria. Viini oli kallista, ja hintaa pienellä iltapalallemme tuli enemmän, kuin keskimäärin ravintolassa illallisella käydessämme. Maksapaté suli kielen päällä ja oli samettista ja mietoa. Rakastuin ruokalajiin, poikaystäväni olisi toivonut ehkä voimakkaampaa maksaisuutta. Kampasimpukat olivat parasta koskaan, mutta niitä oli vain yksi syöjää kohti (tähän hintaan? ryöstöä!). Ravut olivat herkullisia, mutta aivan liian kalliita, olisimme voineet maksaa rapuannoksesta tyytyväisinä 15 dollaria. 

Suosittelen Andaluzia silloin, kun haluaa drinksun ääressä jakaa ystävänsä kanssa maksapatén, leipää ja kenties pari kampasimpukkaa. Mutta jos mahansa haluaa täyteen, niin saapi olla kyllä varoissaan.

---

Ja sitten ihan muuten vaan kuvia Perthistä.

 

Shoppasimme taulun antiikkiliikkeestä

 

Kaikkein ensimmäinen kakkukahvila, jossa kävimme eräiden toisten suomalaisten ystävieni kanssa, sijaitsee Leedervillessa, nimeltään Green & Co. Kahvilassa on mukava tunnelma, kakkutiski näyttää hyvältä, mutta toisin kuin Bouclassa, kakut ovat ostokakkuja ja maku on teollinen. Ihan jees silti, sillä valikoimaa on runsaasti

Tiger, tiger coffee bar keskustassa. Ihanaa vihreää teetä ja mahtava eggs benedict

Kahdet vintagemessut ynnä lomasuunnitelmia

 

 

Äitini on tulossa kylään 1,5 viikon päästä, jihuu! Mukava saada ystävä ja läheinen vierailulle. Hän viipyy Perthissä kolme viikkoa, ja tarkoitus olisi tietysti yrittää ottaa mahdollisimman rennosti (hänen ensimmäinen näin pitkä lomansa varmaan.... pariin vuosikymmeneen?), mutta tietysti on myös niin paljon nähtävää ja koettavaa lyhyessä ajassa.


Tässä lyhyt must do -lista:

Rottnestille uimaan. Tästä ei pääse kyllä yli eikä ympäri. Tietysti aina ollaan säiden armoilla, mutta eiköhän syyskuun lopussa ala jo jonkinlaisia rantapäiviä olla. Oli elokuussakin välillä +24-27 astetta ja välillä taas +17. Mutta pidetään peukkuja. Tarkeneehan sitä uida vähän kylmemmälläkin säällä, tosin se meri taitaa olla tähän aikaan vielä aika hyinen. Osa paikallisista ui tosin meressä vuoden ympäri.

Kings Park. Lukekaa edellinen blogimerkintä, jos ette vielä tiedä, mistä on kyse. Mutta sunnuntaina piknikeväät ja kuohujuomaa ja villikukkafestareille livemusaa kuuntelemaan. Jep.

Cottesloen ranta. Perthin suosituin ranta. Vaikkei tarkenisi uida, rannalla voi hengata. Ja ottaa sitä aurinkoa ja janoon jotain sopivaa.

Fremantle, Subiaco, Perth. Eli keskustaan ja kotilähiöön pitää tietysti tutustua, kuten myös Fremantlen satamakaupunkiin. Tämä kohta sisältää parhaat pubit, kahvilat ja ravintolat. Reitin ja pysähtymispaikat määrittää oma pää, maha ja lompakko. Sekä se fiilis.


Vintage-messut Hillarys Boat Harbourissa. Nämä pidetään 16-18.9, ja ainakin viime kuun Polka Dot Vintage -messut Claremontin Showgroundsissa oli mukava kokemus. Alle laitan muuten kuvia noista markkinoista. Vaatetta ja tavaraa on varmasti jokaisen mieleen, laatu, kunto ja usein myös hinta on kova, löytöjä tekee ahkera penkoja varmasti ja jotain on joka hintaluokassa.


Perthin eläintarha. Vombatit, numbatit ja root, täältä tullaan taas.

AQWA - Aquarium of Western Australia. Tästäkin löytyy enemmän aikaisemmasta blogimerkinnästä. Käymisen arvoinen, vaikket olisikaan tällainen luontofani. Varsinkin suuri haitankki oli mainio.

Autonvuokraus. Jos ehdimme. Olisi mahtava nähdä Wave Rock  tai käydä uudestaan Margaret Riverillä ja Augustassa. Perth on kaukana muista kaupungeista, joten ilman lento- tai vähintään edes junalippua ei muihin suurkaupunkeihin ole asiaa.


Adventure world - huvipuisto.  Pää on saatava sekaisin ainakin kerran kesässä.

Subiaco Farmers Market. Ulkoilmamarkkinat pidetään joka lauantai klo 8-12.30 Subiacossa. Paikalliset viljelijät ja artesaanit myyvät hedelmiä, vihanneksia, leipiä ja leivonnaisia, suklaata, makeisia, hunajaa, yrttejä, hilloja, marmeladeja, chilikastikkeita jne. Ihana paikka, yleensä vaan perjantaina humppaamisen jälkeen ei jaksa herätä näin aikaisin.


Kuvia Polka Dot Vintage -messuilta. Kuvat ovat tavarapuolelta, vaatepuolella en tajunnut ottaa kuvia.

 

 

 

Kevät ja muita juttuja

Ihana kattokruunu Claremontin hotellilla

Nyt on asuskeltu Perthissä jo pian viisi kuukautta. Täytyy myöntää, ettei kaksi talvea peräkkäin ole ollut mitenkään maailman paras asia - myönnettäkööt tosin, että Perthin talvi on ollut sellaista +16-18 astetta päivisin, kymmenkunta vähemmän öisin, paljon sadetta ja tuulta. Untuvapeitto (Ikeasta!) ja lämpöpuhallin on pelastanut koti-illat ja -yöt, sillä täällä kämppiin vetää ovista ja ikkunoista kosteutta ja kylmää. Nyt lämpötila kohoaa päivisin päälle kahdenkymmenen ja sateita tulee enää harvakseltaan.

King Parkissa alkaa ensimmäinen syyskuuta villikukkakuukausi, joka pitää sisällään kaikenlaista toimintaa. Sunnuntaisin puisto houkuttelee piknikille livemusiikkia kuuntelemaan ja villikukkakarnevaalia katsomaan. Lisäksi on lapsille keijufestareita, opastettuja villikukka- ja puukävelyitä ympäri puistoa ja kaikenlaista taidetta. Suomessa kesä on aktiivista aikaa, jolloin on jos jonkinlaista festaria ja maatilatoria lyhyen kesän ja ankaran talven vuoksi. Täälläkin on mukava huomata, että kaupunki alkaa herätä eloon ihan eri tavalla talven jälkeen.

 

Kings Park on siis tuo suuri puisto, joka sijaitsee Perthin keskustasta katsottuna länteen. Puiston itäreunalta aukeaa hieno näköala joelle ja keskustan sekä South Perthin ylle. Puisto on suosittu pinkikpaikka, ja mikä hienointa, meiltä pääsee sinne kävellen 15-20 ja pyörällä 10 minuutissa.
   Näin kasvitietelijänä olin ymmärrettävästi aivan pähkinöinä (argh mikä sanonta), kun kuulin Kings Parkin olevan käytännössä suuri 400 hehtaarin kasvitieteellinen puutarha upealla näköalalla. Pettymys oli melkoinen, kun pääsin puistoon ensimmäistä kertaa huhtikuussa: kesän kuivuuden jälkeen puisto - kuten muukin luonto -  oli kauttaaltaan ruskea ja kuollut. Nyt on satanut kolmisen kuukautta ja koko Perth vihertää. Nurmikko kasvaa silmissä pitkää apilaa ja monenmoista keltaista luonnonyrittäjää. King Parkissa pyöräilessä enemmän ja vähemmän vaatimattomia kukkia kasvaa kaikkialla ja lisää on tulossa. Monet Australian kuivat alueet, mm. osa Pilbarasta, muuttuvat hetkellisesti väriloistoksi keväällä, ja parhaan kokemuksen saisi jos lähtisi kukkasafarille. Perth sijaitsee kuitenkin kovin kaukana kaikesta. Onneksi Kings Parkiin on kuitenkin koottu kasveja ympäri Australiaa.

Lasisilta Kings Parkin itälaidalla. Joki jää oikealle, keskustan pilvenpiirtäjiä näkyy taustalla. Kovin kuivaa on vielä tässä kuvassa, taisi olla huhti-toukokuuta

 

 Näkisittepä tämän alueen nyt. On hieman erilainen. Vertailukuvia tulossa pian.

Kasveista

Kings Parkin bushlandissa kasvaa kasveja kolmelta kasvillisuusalueelta. Nämä ovat kuivahko kalkkikivialue, jota voisi verrata kuivaan nummeen tai kanervikkoon, banksiametsä lajeinaan Banksia attenuata, B. grandis, B. menziesii ja B. prionotes ja alavat kosteammat alueet valtalajina B. Ilicifolia. Ennen eurooppalaisten saapumista Australian mantereelle Kings Parkin valtalajeina olivat eukalyptukset eli vanhalta nimeltään kuumepuut Tuart (Eucalyptus gomphocephala) ja Jarrah (E. marginata), sekä Marri (Corymbia callophylla). Nykyään aluetta dominoivat banksiat Allocasuarina fraseriana ja Dryandra sessilis. Buslandin alueella kasvaa 324 erilaista alkuperäislajia, jotka edustavat 15% Perthin alueen alkuperäiskasvistosta.
Kings Parkista tekee erityisen sen kalkkikivijyrkänne. Kings park on yksi kolmesta kohtalaisen suuresta jyrkännekasvillisuuden alueesta Swan Riverin varrella. Muut kaksi ovat Blackwall Reach ja Mt Henry. King Parkista voikin löytää ainutlaatuisen lajitelman erilaisia pensaita, yrttejä, saroja ja ruohoja, joita tavataan normaalisti vain aivan rannikon tuntumassa.

Eläimistä

Kings Parkin bushland tarjoaa muuttolinnuille ja selkärangattomille suojapaikan keskellä kaupunkia. Puistossa esiintyykin yli 70 eri lintulajia, 20 matelijalajia sekä satoja erilaisia selkärangattomia. Perthin alueen alkuperäisnisäkkäitä edustavat pussieläimiin kuuluva kettukusu (Trichosurus vulpecula) sekä lukuisat eri lepakkolajit. Puistossa elää myös harvinainen Bothriembryon indutus -etana, joka elää yleensä kallioisemmilla seuduilla. Kings Parkin populaatio asustaakin kalkkikivijyrkänteen suojissa. Myös eräs hämähäkki, the trapdoor spider (Aganippe rhaphiduca) on asettunut Kings Parkiin. Useampia pysyviä populaatioita on tavattu ympäri puistoa, mutta hämähäkin normaalia elinympäristöä ovat Albanyn Jarrah-metsät.

Banksia

Viiniristeily Swan valleyhin

Viime perjantaina kävimme viiniristeilyllä Swan Valleyssa. Risteily oli kokopäivän viini- ja lounasristeily nimeltään Perth's famous wine cruise ja sen järjesti Captain Cook Cruises. Olimme suunnitelleet risteilyä jo pitkään, ja koska perjantaille oli luvattu aurinkoista keliä, varasin liput torstaina. Mietin lippuja varatessani, mahdummekohan vielä mukaan vai onkohan risteily jo täyteen buukattu. Ja mitä vielä! Meidän lisäksi risteilyllä oli kaksi muuta, Australiassa työskentelevä britti ja hänen syntymäpäiviään viettävä äitinsä. Ilmeisesti talvi verottaa väkeä hieman täältäkin.

 

Hiljaista oli, muttemme antaneet sen häiritä

Risteily lähti 9.45 Barrack Streetin laiturista. Alussa laivassa oli kanssamme pari kourallista muita ihmisiä, mutta he jäivät pois Water's Edge -viinitarhalla. Me neljä matkasimme jokea yläjuoksun suuntaan katsellen kauniita rantamaisemia. Aamupalaksi saimme kahvia ja muffinin, jonka jälkeen viinimaistelu alkoi. Ikävä kyllä emme saaneet kotiin vietäviksi minkäänlaista infolappusta maistelemistamme viineistä, mutta ne olivat eri tuottajilta Swan riverin varrelta (käsittääkseni). 

 

Ensiksi pysähdyimme Saldalfordin viinitilalle. Aikaa oli jotenkin todella vähän, ehkä puoli tuntia, jossa ajassa oli tarkoitus vapaasti maistella mitä viinejä tahtoi (lasit sai tosin täyttää kerralla vain maisteluviivaan asti) ja tehdä ostoksia. Aikataulu ei ollut liian tiukka neljälle ihmisille, mutta en tajua, miten kokonainen laivalastillinen ehtisi nauttia mistään noin lyhyessä ajassa. Viineistä en osaa sanoa juuri mitään, koska en tehnyt muistiinpanoja enkä taaskaan saanut minkäänlaista infoläpyskää kotiin vietäväksi. Ehdin maistaa kolmea oikeanpuolista, eli valkkareita ja roséviiniä, sekä vasemmalta kolmatta punaviiniä. Maukkaita olivat. Ostimme myös kuvassa vasemmalla näkyvät port sipperit kotiin. Kyseessä on pieni lasinen juomapiippu portviiniä varten.

 

Talvi näkyy. Ei ollut aikaa oikein muutenkaan pysähtyä ottamaan kuvia, kiirus oli kova

Seuraavaksi seilasimme takaisin Water's Edgeen syömään lounasta. Laivamatkalla meille tarjoiltiin jälleen viiniä, kaikki viini sisältyi matkan hintaan, joka oli 140 dollaria per naama -10% talvikampanja-alennus. Water's Edgessä meillä taas oli liikaakin aikaa, söimme lounaamme kaikessa rauhassa (ihan ok ruoka, vaati aika paljon suolaa ja muutenkin makua, miehet söivät kalaa ja me naiset kanaa) jonka jälkeen jouduimme odottelemaan aika kauan ennen seuraavan viininmaistelun alkua. Jälkiruuaksi oli ihanan makea ja todella tuhti pudding karamellikastikkeella ja todella tuhdilla kermalla (whipped butter). Valonpilkkuna oli meille tarjoileva vanhempi rouvashenkilö joka oli sielukas, nenäkäs ja kova suustaan. Kun kerroimme, että Suomessa ei ole outoa, jos on -30 astetta pakkasta, hän huudahti "Get out of here!" ja käveli naureskellen tiehensä. 

Water's Edgen nimi tarkoittaa veden reunaa tai vesirajaa. Ystävämme olivat varoitelleet viinejä vetisiksi, ja sitä ne tosiaan olivat. No, makunsa kullakin. Kun viimein pääsimme maistelemaan viinejä, liityimme toisen risteilyporukan seuraan.  He olivat ilmeisesti aikataulustaan myöhässä, joten viininmaistelu tapahtui tavattomalla hopulla, huudolla, kiireellä ja tuuppimisella. Ristelyisäntä selosti viineistä sellaisella vauhdilla suu vaahdossa, että suurin osa meni aivan ohi. Päädyimme ostamaan pullon portia sippereihimme, ennen kuin meidät hoputettiin jo kiireellä eteenpäin. Loppumatkaksi meidät yhdistettiin toisen risteilyn kanssa samaan laivaan, jossa melkein kaikki muut olivat vanhuksia. Diili oli sellainen, että kun matkaisimme heidän kanssaan, niin me saisimme ilmaiseksi heidän risteilyynsä kuuluvia kakkuja ja kahvia (ei mahtunut mahaan puddingin jälkeen!) ja he saisivat meidän risteilyymme kuuluvaa ilmaista viiniä. No, kukaan ei ilmeisesti ollut kertonut diilistä heille, sehän olisi huonoa bisnestä jaella ilmaista viiniä menemäään.... tai sitten olimme paatin ainoat suomalaiset alkkikset. Me ainakin nautimme vielä loppumatkan maisemista, viinistä ja henkilökunnan lauluesityksistä. Oikea Love Boat.

Water's edge ja kiireinen maistelu

Olimme takaisin Perthissä siinä viiden maissa ja suuntasimme muutamalle Northbridgen The Birdiin ja aikaisemmassa blogimerkinnässä mainitsemaani haisuputkikujabaariin. Sitten kotiin testaamaan sippereitä.

The Bird

 

Risteily oli kokonaisuudessaan ihan mukava. Hieman aikataulutus häiritsi, koska joissain kohden oli liian kiire kun taas jossain joutui odottamaan liikaakin. Mutta varmasti kesällä tunnelma on hieno kun paatti on täynnä viinipäissään kikattelevaa miestä ja naista. Me ainakin rentouduimme ja nautimme :)

Chapter One Brasserie

Kuvat otettu Chapter One Brasserien sivuilta, oikeudet ovat täysin heidän


Poikaystäväni on aina 5 päivää kotona ja 9 työmaalla, joten nuo viisi päivää ovat yleensä aika chillailua. Meillä on ollut tapana käydä perjantai-iltana syömässä vähän hienommin jossain kiinnostavassa ravintolassa. Viime perjantaina valitsimme Subiacon kehutun Chapter One Brasserien Hay streetilla.

Chapter Onea oli kehuttu mm. Urbanspoonissa (90% äänestäneistä oli pitänyt), ja varsinkin ravintolan jänis-metsäsienipiirasta oli kehuttu taivaisiin. Ravintola sijaitsee Hay Streetilla aivan Subiaco Ovalin vieressä, 5 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mieleni oli tehnyt kokeilla paikkaa jo jonkin aikaa - niinpä laitoin miehen hoitamaan pöytävarauksen perjantaille kello seitsemäksi.


Ravintola on pieni, asiakaspaikkoja taitaa olla sisätiloissa  40-50 (?) ja ulkona on lisäksi pieni sisäpiha. Sisältä ravintola tuo mieleen jonkun asunnon, joka on muutettu ravintolaksi - ei sisustukseltaan, vaan rakenteen ja huonejaon puolesta. Ravintola on pieni ja intiimi, seinät ovat tummaa vihertävää harmaata, siellä täällä on muutama kirkkaamalla värillä maalattu kohta. Seinillä on koukerosia tummia kynttelikköjä ja mustavalkoisia valokuvia. Kuvat voisivat olla Ranskasta, sillä Chapter One Brasserie mainostaa itseään ranskalais-eurooppalaisena ravintolana.

 

 

Ravintolassa salin puolella hääräsi omistajapariskunnan Hayleyn lisäksi pari muuta tarjoilijaa. Meille osunut eurooppalainen (poikaystäväni veikkasi ranskalaista, itse en ollut varma, aksentti oli sekoitus kaikenlaista, mutta ilman muuta eurooppalainen) vaalea tarjoilijatar oli avoin, konstailematon, suora ja osasi työnsä hyvin. Hän sai hymyn huulillemme kysyessään, sopiko viinisuositus pääruokaan ja huomauttamalla, että kyllä voin hänelle suoraan sanoa, jos suositus ei ollut hyvä (mutta se oli!).

Tarjoilijamme suositteli aperitiiviksi tummaa marjaista kuohuviiniä (hän tosin mainosti sitä shampanjaksi, mikä tuntuu olevan aika yleistä täällä). Ravintolan ruokalista on lyhyt ja ytimekäs ja vaihtuu aika ajoin. Alkuruuaksi oli kovasti suositeltu tasting platea, joka sisältää lajitelman kaikkea, mitä kokki sattuu sillä hetkellä olemaan halukas meillä maistattamaan. Otimme maistelulautasen puoliksi ja se oli aivan mahtava. Herkullinen! Keittiössä kokkailee omistajapariskunnasta Jason. Hän tarjosi meille lajitelman alkupaloja, joiden nimiä en tiedä, sillä Hayley ei ikävä kyllä kertonut, mitä lautasella oli tuodessaan sen eteemme. Alkuruokaan kuului neljä isoa shottia herkullista kukkakaalisosekeittoa, keitettyä parsaa hollandaise-kastikkeella, pinaattisia pinnalta rapeita riisipalloja, pieniä punajuuri-rahka-voitaikinapiiraita ja rapeaksi paistettuja polentatikkuja tomaattisalsalla. Alkuruoka olisi ollut aivan liian suuri yhdelle ihmiselle, nytkin jouduin jättämään yhden keittoshotin ja täyttävän riisipallon syömättä.

Pääruuaksi otimme molemmat kehutun jänis-metsäsienipiiraan palsternakkapyreen ja timjamiliemen kanssa. Tarjoilijattaremme suositteli vihreitä papuja ruuan kanssa, ja ne tai paistetut porkkanat olisivatkin kruunanneet annoksen. Tunsimme kuitenkin täyttyneemme jo alkuruokaa syödessämme niin paljon, että jätimme ylimääräisen side dishin tilaamatta. Piiras oli kaikkea, mitä voi odottaa: rustiikki, herkullinen, kotoinen eikä liian fine dining. Viiniksi otimme mitä suositeltiin, minä australialaista ja poikaystäväni espanjalaista punaviiniä.

Mehevä jänispiiras rapealla taikinalla

Vaikka olimme haljeta, viihtyisä ja romanttinen ravintola sai meidät janoamaan vielä jotain makeaa, jolla päättää onnistunut ateria. Tämä oli virhe. Ei siksi, ettei jälkiruoka olisi ollut hyvää (tosin se ei yltänyt pää- ja alkuruuan tasolle), vaan siksi, että ruokaa oli kertakaikkiaan aivan liikaa. Annokset ovat suuria, eikä pieni nainen kireässä farkkuhameessa pysty venymään määräänsä enempää. Minä otin jälkiruuaksi raparperi-creme bruléen ja muscato -jälkiruokaviinin ja poikaystäväni suklaafondantin jäätelöllä sekä jonkun liköörikahvin, olisiko ollut Cointreulla. Hyvää, muttei erinomaista.

Iltamme maksoi noin 200 dollaria, ja oli sen arvoinen. Kaikki pääruuat ovat 36-40 dollaria, joten ihan halvin paikka ei ole kyseessä. Jos olisimme tajunneet jättää jälkiruuan väliin ja ottaa pelkän kahvin ja viinin, olisimme olleet hyvin onnellisia. Itselläni loppuilta meni ensin irkkupubissa Jägermeister-shotteja juodessa (auttavat nääs ruuansulatuksessa, vannoo vanha kansa) ja kohtalaisen pian kotona närästyslääkettä vetäessä.

Oma typeryys syömähommissa jääköön omaan arvoonsa. Suosittelen Chapter One Brasserieta intiimiin, rauhalliseen iltaan, kun ei ole kiire (eikä kukkarossa asu Matti). Kiitos, tulemme varmasti uudestaankin!