Vieraita Suomesta ja autoreissu etelaan

Edellisesta tekstista nayttaa olevan jo aikaa! Talla hetkella blogin paivittamista hidastaa se, etta tietokone otti ja sanoi yhteistyosopimuksensa irti, joten olen koneellinen vain sen ajan kun tuo mies on kotona tyomaalta ja saan lainata sen konetta. No, eikohan tama tasta :)

Taalla on talvi ja tietysti myos kovin kylma. Sain 457 -viisumin noin kuukausi sitten, mika tarkoittaa etta minulla on nyt sitten ihan oikea lupa olla ja tyoskennella vuoteen 2016 asti, jihuu! Tyonhaku on kaynnissa, viela ei ole tarpannyt....

Ja sitten seuraapi reissu-uutisia ja kuvia! Tama on nyt nopeasti hutaistu tynka koko teksti kuvineen, silla minun pitaisi kayttaa tama paiva opiskelujuttuihin eika blogin kirjoittamiseen, mutta ajattelin pikaisesti suhaista jotain tarinanpoikasta. Pahoittelen!

Eli..... Poikaystavani vanhemmat olivat taalla kaymassa Suomesta kolme viikkoa. Kaikki pakolliset kaytiin lapi, kuten Kings Park, Caversham Wildlife Park, Freo, Cottesloe, Aqwa.... vaikka vetta satoikin lahes koko ajan kaatamalla. Tuolle ajankohdalle ajoittuivat myos ne kamalat myrskyt. Loman kohokohta oli kuitenkin vajaan viikon mittainen reissu, kun vuokrasimme auton ja kavimme katsomassa etelaisen Lansi-Australian suuria metsia.

 

Fremantle kovalla myrskylla

 

Cavershamin unelias asukki

 

Caversham ja tappelevat root

 

Aqwa

 

Aqwan meduusatankki on taianomainen

Autoreissun ensimmainen vierailukohde oli Busselton. Olimme yhden yon aivan rannan laheisyydessa sijaitsevassa pienessa mokkikylassa ja kavelimme Busselton Jettyn paasta paahan. Jettyhan on siis se vajaa pari kilometri pitka laituri, jonka paassa on merenalainen observatorio. Itse observatorio oli suljettu, silla meri oli edellisen viikon myrskyn jaljilta viela niin samea, ettei siella olisi mitaan nahnyt. Koetimme bongata valaita, mutta yksikaan ei eksynyt nakokenttaan..... Auringonlasku oli kaunis, ja kavelimme rannalla kuvia ottaen. Mokissa oli huvittava kamiina/takka, jolla sai jonkin verran lampoa olohuoneeseen. Mokki oli siisti, mutta kylmahan taalla on aina joka paikassa!

Busselton Jettysta lisaa http://www.busseltonjetty.com.au/

 

Busselton Jetty

 

Auringonlasku rannalla. Taydellista.

 

Busseltonissa

 

Hieman sentaan lampoa ja takkatunnelmaa...

Busseltonista matka jatkui aamutuimaan seuraavaan kohteeseen. Kavimme katsomassa Dunsborough'n majakkaa ja Bunker Bayta, joka oli todella positiivinen yllatys. Aurinko paistoi, meri parski suolaisena ja ranta oli jylha ja kaunis. Meri oli aivan ihanan varinen! Jos olisi ollut evaat eika kiire mihinkaan, olisi taalla voinut viettaa vaikka koko paivan.
     Bunker baysta ajoimme Margaret Riverille. Vierailimme Mammoth Cave -luolassa, josta en kylla saanut oikein hyvia kuvia. Luolia olisi alueella ollut useitakin, ja kaikissa olisi ollut ihana kayda, mutta meilla oli paljon ohjelmaa ja katsottavaa, niin totesimme, ettei makiaa mahantaydelta. Sitapaitsi osaan luolista olisi pitanyt ottaa ohjattu opastus, ja me tahdoimme olla omatoimireissailijoita. Mammoth Caveen kun paasi ihan keskenaan kavelemaan. Paasymaksu oli myos sita luokkaa (en muista tarkkaan, olisiko ollut reilut 20 dollaria...?) ettei ihan jokaisessa luolassa raaskinut kayda. Mutta Mammoth Cave oli upea, kuvat eivat tosin oikein onnistuneet pimeassa. Ennen seuraavaan yopaikkaan Pembertoniin saapumista kavimme syomassa Margaret Riverilla Hamelin Bayn viinitilalla. Otimme neljaan pekkaan kaksi tapas-tyylista maistelulautasta ja pullon viinia. Ruoka oli aivan tajuttoman ihanaa, ja niin oli viinikin!

 

Dunsborough

 

Bunker Bay

 

Mammoth Cave

 

Hamelin Bay ja ihanat herkut

Olimme Pembertonissa yhteensa kaksi yota. Koko reissun kohokohta oli mielestani Pembertonin alueen metsat. Kavelimme Cascadeseille, kiersimme Beedelup National Parksin 5 km:n kierroksen ja mina kiipesin 61 metria korkean Gloucester treen ylalatvoihin! Puu on vanha metsapalojentahystyspuu, johon saa kiiveta ihan omalla vastuullaan. Kiipeaminen tapahtuu puuhun iskettyjen rautatankojen avulla. Ylhaalla on pari tasannetta ja kori, siina kaikki. Sina paivana oli satanut ja tangot olivat litimarat. Jannitti ihan tajuttomasti, mutta kannatti, silla maisemat olivat mahtavat. Olihan tama myos hienoinen itsensa voittaminen, vaikken ikina olisi uskonut, etta korkeat paikat tuottaisivat vaikeuksia!

 

Beedelup Falls

 

Cascadesien lahella

 

Gloucester Tree

 

Bicentennial tree

 

Beedelup National Park

 

Gloucesterin ylaosissa

 

Cascades

 

Beedelup

Pembertonista ajoimme Denmarkiin kahdeksi yoksi. Talla kertaa meilla oli ihana (mutta tullessa niin kovin kylma!!) mokki rinteessa, ja saimme syottaa papukaijoja parvekkeella. Myos kengurut viihtyivat mokin lahistolla, kuten myos tiger snaket eli vapaasti suomennettuna tiikerikaarmeet. Melkein ajoimme pahki kengurun kanssa iltapimealla, taisi kuskin nopeiden refleksien ansiosta jaada jopa 10 cm valia. Kaarmeita emme nahneet, onneksi. Denmarkin lahistolla kavimme Valley of The Giantsin treetop walkissa, eli yli 40 metrin korkeudessa sijaitsevilla rautasilloilla. Kastuimme reissulla tosin ja loppuilta menikin sitten mokissa palellessa....
     Denmarkin ja Albanyn lahella sijaitsivat myos Elephant rocksit, hassut kivilohkareet, joista vilkas mielikuvitus kylla saattoi elefantteja muodostaa. Lisaksi kavimme Albanyn lahella katsomassa The Gapia ja Natural Bridgea, aivan mahtavia majesteettisia kivimuodostelmia aivan etelaisella rannikolla. Meren voima tuntui pelottavalta, mutta oli se upeaa. Yksi reissun kohokohdista, kuvat eivat varmastikaan nayta mittasuhteita, sen verran hurjia lohkareita ja pudotuksia ja aaltoja rannikolla oli. Tarkastimme myos Blowholesit, eli kallio-onkalot, jotka pitavat kovaa metelia aaltojen takia, ja joskus kenties suihkuttavat vetta ilmaan. Aanen kuulimme, mutta vetta ei nakynyt - se riippuu kuulemma ihan olosuhteista. No, tulipa kaytya. Albanyssa kavimme myos Whale Worldissa katsomassa valaanpyyntialusta ja koko vanhaa teurastuslaitosta, josta on tehty museo. Alus oli vaikuttava, mutta ei niin ahtaissa tiloissa haluaisi pitkaa merimatkaa viettaa, huh! Valaita emme edelleenkaan nahneet, olivat pannahiset piilossa.

 

Treetop Walk

 

Valley of The Giants

 

Valtava eukalyptuspuu

 

Elephant Rocks

 

Elefantit nukkuu kasassa

 

Elephant rocks

 

Natural Bridge  

 

 Meren raivo The Gapissa

 

Vaarallinen paikka juoksennella

 

 The Gap 

 

Denmarkin mokki

 

Natural Bridge

 

Valaanpyyntialus

 

Reissun ainoa valas ja sekin hengeton

 

Aluksen suomalainen kapteeni

Loppukaneettina sanottakoon, etta tekemisen arvoinen reissu. Tanne taytyy omakin aiti tuoda ja kaikki mahdolliset ystavat ja tutut. Suosittelen lampimasti, jos yhtaan on metsa- ja luontoihminen. Minahan olen <3

Hyvaa talven jatkoa!

Jenna

Viisuminhakureissu Balille

Vuosi Australiassa on nyt takana, mikä tarkoittaa myös sitä, että vuodeksi myönnetty Working Holiday -viisumini alkoi käydä vähiin. Minun on toki mahdollista anoa de facto -viisumia poikaystäväni kautta, hänellä kun on neljän vuoden työviisumi, mutta viisumin hakuehdoissa on, että pitää olla todistettavasti asunut yhdessä vähintään 12 kk, ei alle. Vuokrasopimuksemme täällä alkoi toukokuussa 2011, joten pystyn jättämään viisumihakemuksen toukokuussa 2012, en aikaisemmin. WH-viisumini päättyi 10.4, joten päätimme ostaa edulliset lentoliput ja lentää Balille hakemaan minulle tuota kolmen viikon välivaihetta varten turistiviisumi (hakijan on oltava Australian ulkopuolella hakemusta tehtäessä). Loistava tekosyy käydä testaamassa tuo kaikkien aussibilettäjien "ruotsinlaiva". Ja kun edellisen viikon olimme muuttaneet kamojamme uuteen asuntoon ja siivonneet, oli todella tarve rentoutua ja juhlia ensimmäistä vuotta Australiassa parhaalla mahdollisella tavalla - lähtemällä pois täältä!

Olimme Balilla neljä yötä eli viisi päivää. Reissu maksoi lentoliput + hotellit alle 500 AUD  per naama, ja hintaan verrattuna hotellimme oli loistava! Ari Putri Hotel sijaitsee Sanurissa, aavistuksen hiljaisemmalla turistialueella, mikä sopi meille aivan mainiosti. Pahin meno ja melske taitaa olla Kutassa, noin 10-15 kilometrin päässä Sanurista.

 

Näkymä parvekkeelta

 

  

Huone. Ilmastoinki ja kaikkea, kyllä kelpasi.

 

Hotellin uima-allas. Ihana hikisen päivän jälkeen.

 

Hotellin pihalta

 

 

Ari Putri

Meitä oli varoitettu, että turismialueelta haluaa pian pois ja kannattaa lähteä, mikäli tahtoo rentoutua ja nähdä vähän aidompaa balilaista kulttuuria. Harkitsimme skootterin vuokrausta, tai jopa auton, mutta liikenne oli niin hurjaa, ettemme saaneet aikaiseksi vielä lähteä seikkailemaan. Vuokrasimme sen sijaan polkupyörät kuudeksi tunniksi ja ajelimme merenrantaa pohjoiseen kävely/pyöräilykatua pitkin. Seuraavalla kerralla aiomme kyllä lähteä katselemaan muutakin saarta, niin lystiä on saada liikkua vapaasti ja oman aikataulun mukaan. Pyörälenkki oli ihanan rentouttavaa ja saimme vaihtelua maisemiin. Kovin kovaa lenkkiä ei vaan pystynyt tekemään, sillä merituulesta huolimatta oli pian hiki. Löysimme rantoja, joilla oli vaalean hiekan sijasta mustaa, kimaltelevaa vulkaanista hiekkaa. Kastelimme vaatteemme aallonmurtajalle tms. kivikasalle pärskivissä lämpimissä aalloissa ja pyöräilimme takaisin Sanuriin.

 

Pyöräilykatu merenrannassa

 

  

 

Turismialueen ulkopuolella alkaa erilaiset maisemat. Musta ranta kimalteli auringossa.

 Kävimme me Kutassa ja Legian Beachillakin päiväretkellä. Sitä jotenkin haluaisi reissussa aina kävellä paljon, mutta matkamme osui kuivan ja sateisen kauden väliin ja ilmankosteus oli huikea. Lämpötila tuntui todella kuumalta ja aurinko porotti, joten kävely oli aika verkkaista. Poikaystäväni kävi surffaamassa Legianilla ja minä uimassa. Iltapäivästä alkoi olla nälkä ja väsy, joten huutelevat kaupustelijat alkoivat todella käydä hermoille. Kaupustelu ei tosin ole yhtä aggressiivista, kuin esimerkiksi Turkissa, vaan indonesialaiset tuntuvat olevan aika rauhallisia ja kyselevät kohteliaasti, että josko herraa tai rouvaa kiinnostaisi tulla katselemaan tavaroita. Yleensä kevyt päänpudistus tai "no thanks" riittää. Kovin yleinen vastaus heiltä oli kuitenkin vielä "yes", mikä on kyllä jo superoptimistista. Paikalliset taksikuskit ehdottelivat tien reunoilla ohi kävellessä "Yes? Transport tomorrow?" ja aika yleisesti kaupustelijat aloittivat lauseensa pirteän optimistisesti "Yes please!".

 

Taiteellinen auto Sanurissa

 

Legian Beach

 

Legian Beach

Mutta mitä tehdä, jos on viisi päivää turistikohteessa, ei lähde sen ulkopuolelle juurikaan ja on liian kuuma patikoida? No mutta, kunnon turistihan loikoaa altaassa ja juo kaljaa. Ja nimenomaan kaljaa - iso pullo Bintangia maksoi noin 3 dollaria, kun taas viinilasillisesta olisi saanut maksaa 7-10 dollaria. Drinksut olivat viinin hintaisia, ja kaikki aina varoittelevat, että jäitä ei saisi ottaa, ainakaan jos on herkkä maha tai rokotukset eivät ole kunnossa. Ja minullahan ei rokotuksia ollut - ensi kerralla hoidan senkin kuntoon. Sekin oli yksi syy miksi emme lähteneen seikkailemaan minnekään kauemmas. Mutta emme me ihan kamalasti humputelleet, toisin kuin kaikki päivät hotellimme altaalla juopotteleva vanhemmista turisteista koostuva ryhmä. On se sekin tietysti tapa viettää lomansa....

 Sanur Beach

 

Jaahas, tästä on hyvä aloittaa. 

 

Minä ja vihreä tukka. Ei välttämättä näy tuossa valaistuksessa, mutta se oli aivan hävyttömän värinen!

Vaikka emme tällä reissulla kokeneet autenttista Indonesiaa (ei meillä kyllä moinen harhakuva Balista ollutkaan), oli loma rentouttava. Balilaiset ovat todella ystävällisiä, rauhallisia ihmisiä, ja meri on tavattoman kaunis. Kasvillisuus on kaunista ja hindulaisia patsaita on kaikkialla. Ruoka on hyvää ja elämäntyyli vaikuttaa rauhalliselta. Kyllä tänne täytyy uudestaan päästä!

 

Altaalle menossa tai tulossa - ei väliä.