Melbourne ja muita tarinoita

Isolla koneella Adeleideen

Nyt ei ole tullut taas kirjoiteltua aikoihin, joten pitanee paivittaa kaikki tapahtunut kerralla. Passini vanheni helmikuun alussa, joten meidan piti alkaa suunnittelemaan passinuusimisreissua Canberraan, Australian paakaupunkiin. Taalla kun ei passia pysty uusimaan ihan joka postissa ja poliisilaitoksella, vaan Syndeyn konsulaatin suljettua Canberran suurlahetysto on ainoa vaihtoehto. No, paatimme sitten ottaa kaiken irti pitkasta viikonlopusta ja pakollisesta itarannikon reissusta ja piipahtaa myos Melbournessa, jota oli niin tavattomasti kehuttu.

Lensimme torstaina Canberraan, jossa olimme yhden yon. Lento tapahtui ensin isommalla koneella Adeleideen ja siita pienella potkurikoneella Canberraan. Canberra on tarkoituksella perustettu paakaupungiksi 1908 (kun ei osattu paattaa tehdaanko Sydneysta vai Melbournesta paakaupunki), ja silta se myos tuntuu ja nayttaa. Kaupunki on suunniteltu hallinnolliseksi keskukseksi eika silla ole muuta historiaa. Asukkaita on noin 334 000. Kaupunki ei tarjonnut jalan liikkuvalle juuri mitaan mainitsemisen arvoista, mutta ennen lentokentalle lahtoa loysimme sentaan keskustasta kavelykatuja ja ostoskeskuksia, tuhmia lammaspatsaita ja todella kivan irkkupubin. Suurlahetystossa kaynti onnistui kivuttomasti ja luukun takana istuva suomalainen nainen kyseli nalkaisena tietoja Perthista ja Lansi-Australiasta, silla han oli ollut Australiassa vasta muutamia viikkoja ja nekin oli vietetty Canberrassa.

Pienella potkurikoneella Canberraan

Canberran kasvillisuus oli aivan erilaista kuin Perthissa. Iltapalapaikkaa etsiessamme nena havaitsi aromaattisia tuoksuvia havupuita. Kun kesalla Perthissa kaikki alkaa jo kellastua, oli Canberra vehrea ja puut ja pensaat suuria. Ilmastoerot nakyvat niin selkeasti kasveja katsomalla. Tai sitten minulla on vaan jotenkin silmaa kaikelle vihrealle, kasvialalla kun olen.

Passi maksoi jotain 150 dollaria, tarkalleen ottaen en enaa muista. Suurlahetystossa oli ihan kiva kayda, siella puhuttiin suomea ja odotustilan poydalla oli Annaa ja Me Naisia, niita oli ihan hauska selailla vaikken Suomessa ikina moisia lehtia lukenutkaan. Oli mukava myos katsella muita suurlahetystoja, esimerkiksi South Africa House oli todella kivan nakoinen.

Canberrasta jai fiilis etta tanne tullaan vain asioita hoitamaan ja tyon vuoksi. Jain vain miettimaan, millainen kaupungista olisi tullut, jos Eliel Saarinen olisi voittanut suunnittelukilpailun ja hanen visionsa paakaupungista olisi toteutunut.

Maisemaa lentokoneesta

Canberraa, parlamenttitalo on tuolla missa liehuu lippu

Canberran puita

Punainen puu Canberrassa

Ruma suihkulahde Canberran keskustassa

Epailyttava lammaspatsas

Muumiokoiria

Kiva pubi keskustassa

 

Canberrasta lensimme sitten heti seuraavana paivana Melbourneen. Majapaikkamme sijaitse keskustan pohjoispuolella. Ensimmaisena iltana kavelimme Little Italyn lapi Fitzroyn kaupunginosaan, joka oli loistavaa seutua. Aika ihanan boheemia, joka kadunkulmassa Kallioon sopiva tunnelmallinen pubi ja hauskoja levykauppoja, musaliikkeita ja kivoja pienia ravintoloita. Kavimme syomassa yhdessa italialaisessa (mina otin loistavia gnoccheja), jossa tarjoilija sattui olemaan suomalainen tytto. Maailma on pieni. Meni rupatteluksi niin etta unohti puolet tilauksestamme. Tai siis tarkeimman, eli viinipullon ;) Fitzroy tuntui tavattoman kotoisalta seudulta. Melbourne oli muutenkin niin miellyttava kun olin antanut itseni ymmartaa, talonrakentajilla on ollut pilke silmakulmassa ja mita ihmeellisempia virityksia loytyy, vareja on kaytetty. Aivan ydinkeskusta on korkeaa taloa, suoraa ja vilkasta katua ja kauppoja toisensa peraan, mutta heti kun eksyy vahan syrjemmalle, loytyy aarteita. Ihan keskustassakin saa tosin tutkiskella mukavia pienia kujia ja katuja jotka ovat taynnansa kahviloita, ravintoloita, viinibaareja ja laskibassoa, banjoa ja haitaria soittavia katusoittajia. 

Ja kaupat olivat auki yhteentoista illalla, niin isot Colesit kuin BWS:t eli yhdenmerkkiset takalaiset Alkot. Tama tapa Perthiin kanssa!!

Naked for Satan -baari. Taalta olisi saanut houkuttelevaa pikkupurtavaa. Baarin sisustus oli aivan huikea mutta jengia oli niin paljon etta me epasosiaalisemmat lahdimme suosiolla muualle hieman rauhoittumaan. Seuraavalla kerralla tahdon tanne iltapalalle.

Pitihan se kuva ottaa. Turistit!

Kahvilaa ja viinibaaria riittaa

Ymmarran nyt miksi Melbournea on kutsuttu niin eurooppalaiseksi kaupungiksi. Viehattavahan se oli. Parissa paivassa ei tietysti tarpeeksi ehdi nahda, meidan taytyy menna takaisin pidemmaksi aikaa. Tapasimme kaksi ihanaa jo Perthista tutuksi tullutta suomalaista ystavaa, joiden reissu camper vanilla on kulkenut Perthista Melbourneen, matkalla tulivat tutuiksi niin Kalgoorlien tavaton tarjoilijoiden ylaosattomuus, Esperancen merileijonat, matkanvarren koalat, kengurut ja valtavat autoon tyontyvat hamahakit. Ostimme maksan (siis viinitonikan) ja toisenkin seka hieman evasta ja puhua pulputimme mukavassa keskustan puistossa. Seuraava paiva oli aika vasynyt kun piti matkustaa takaisin Perthiin, mutta oli se mukavaa! Ootte ihania ystavat! Kavimme muuten ennen lentokentalle lahtoa Little Italyssa syomassa. Pasta oli mainiota <3

Hyva paikka piknikille. Tuli varia pintaan vaikka lampotila ei niin kovin kuuma Melbournessa ollutkaan. Onneksi tana iltana ei sentaan satanut.

Samaisen puiston suihkulahde. Kyllahan siella kaytiin vahan juoksemassakin.

Sitten muihin mukaviin juttuihin. Olen nyt innostunut maalaamaan ja innostunut myos taiteesta. Olen hurahtanut Jackie Morrisin maalauksiin, han on maalannut mm. kansia Robin Hobbin kirjoihin (joita rakastan). Jackien taiteeseen voi tutustua taalla, suosittelen! Lisaksi Facebookissa loytyy paljon kuvia nimella The House of The Golden Dreams

No tassa on nyt tullut maalattua lahinna kortteja ystaville. Yhdella ystavalla oli baby shower eli vauvakutsut ja toisella syntymapaivat. Ihana tekosyy maalata. Lisaksi aloitin serkulle maalaamaan tilaustyona violettia lohikaarmetta, mutta se ei nyt hetkellisesti etene. Menin ostamaan Red Dotista niin huonoa vesivaripaperia, etta varit nayttavat kaikki ruskeanharmailta kuivuttuaan, paperi imee veden aivan liian akkia ja hajoaa liian maran pensselin alla akkia. Pitaisi jattaa sketchbookiksi mokoma ja ostaa parempaa paperia. Ja paremmat pensselit. Ja varit. Ja tehda tuosta ylimaaraisesta makkarista tyohuone mulle. Maalaan aina sohvalla ja niska ja selka valittavat. Seka ranne ja sormet, ma en tieda miten ma pidan pensselia ihan vaarin ja puristan varmaan rystyset valkoisina yksityiskohtia maalatessa. Lisaksi monen tunnin maalaussession jalkeen kayn niin ylikierroksilla, etten pysty istumaan aloillani enka nukkumaan. Silla on sellainen vaikutus.

Alkuperaisia Jackien maalauksia en talla hetkella raaski ostaa, mutta ostin ison printin Kids Need to Read -jarjestolta. Raha menee lastenkirjojen hankkimiseen kirjastoihin. Kids need to read. Wolves and dragons need to read too <3 Lisaksi postissa saapui kauan odotettu East of the Sun, West of the Moon -kirja, omistettu minulle ja taiteilija on piirtanyt viela jaakarhun omistuskirjoituksen alle.

Tama tulee meidan seinalle

Ostin Jackie Morrisin maalauksella koristetun laukun, mukin ja kaksi pinssia. Kun nain hyvin joskus osaisi maalata, oih.

Vauvakortti

Yksityiskohta

Baby showerin tarjottavista osa.

Keskenerainen lohikaarme serkulle

Muuten vain otin kuvan. Yrtteja kauppakeskuksen kukkapenkissa. Hienosti ajateltu.

East of the Sun, West of the Moon by Jackie Morris. Kirja perustuu norjalaiseen kansantaruun, tama on hieman modernimpi aikuisten versio. Suosittelen lampimasti kaikille satuja rakastaville.

Huomaa omistuskirjoitus ja minua varten kasin piirretty jaakarhu. Tosin jokainen ensipainoksen ostaja (ainakin Solva Woollen Millista tilaava) sai omistuskirjoituksen ja jaakarhunpaan, mutta tama yksilo on minun ja minun only <3

Kavereille synttarikortti. Huomaa kaksi kynttilaa, sininen ja punainen. Molemmille oma.

Suomi-likkoja ihan muuten vaan. Synttarisankari toinen oikealta.

Aussie Aussie Aussie Day!

Happy Australia Day! Eli hyvaa takalaista itsenaisyyspaivaa.

Huh, nyt on kylla ollut meneva viikko. Ohjelmaa on riittanyt. Viikko sitten lauantaina oli ystavan valmistujaiset Durty Nellyssa. Oli ihana nahda rakkaita ystavia, meita on kylla mainio joukko kasassa. Ei tassa ehdi koti-ikavaa potea kun saa olla suomalaisten seurassa ja kikatella omalla kielella harvase paiva!

Pihalla kasvaa kaikkea mita oon purkkiin tyontanyt. Esim avokado, sitruuna, luumu, kiivi, mita lie. Aina tyonnan kukkapurkkiin kun olen syonyt hedelman tms.

Maalasin E:lle hassun valmistujaiskortin

Ihana valmistunut E!

Sunnuntaina kavimme tsekkaamassa Nightwishin Fremantlessa. Uusi solisti Floor oli ihan hyva, mutta siita puuttui se intohimo etta hei naa on meidan biiseja, me on naa tehty ja jo vuosia naita yhdessa esitetty. Oli hyvinkin virtuoosi ja kaunis ja aani oli hyva, mutta kipina puuttui. Kuitenki keikka oli mainio ja oli ihana fiilistella mukana. Ja laulaa. Kuvia ei tarttunut mukaan kyllakaan yhden yhta. Ja ai niin, menin vouhkaamaan poikaystavalle Monkin terassilla beer tasting platteria tyhjentaessamme, etta jos Marco tulee vastaan niin menen kylla halaamaan ja vetamaan parrasta. Minuuttia myohemmin poikaystava huomautti, etta hei tuollahan nuo nyt menevat kadun toisella puolella. En mennyt. Olen tylsimys :/

Keskiviikkona talsimme upouudelle Perth Arenalle katsomaan Weezeria!! En ollut koskaan bandia livena nahnyt, mutta diggaan kovasti. Perth Arena on herattanyt ristiriitaisia tuntemuksia, joskus se nayttaa hienolta (varsinkin sininen osa), joskus taas tyylillisesti jo niin aikansa elaneelta etta pahaa tekee (mustavalkoinen, ruudut, pihan keltainen kulmapompeli). Arena osoittautui sisalta kuitenkin hyvin suunnitelluksi, tilavaksi ja toimivaksi. Lavaa kiertavista kaytavista tuli jaakiekko-ottelut mieleen ja seinien puinen panelointi oli jotenkin kovin skandinaavinen. Itse sali oli upean sininen. Missaan ei tarvinnut jonottaa (paitsi jos tahtoi kaljaa mutta se nyt on aina niin), vessoja oli paljon ja ne olivat isoja ja siisteja ja muutenkin homma sujui.

Ja Weezer ei jattanyt kylmaksi. Bandi veti Blue-albumin lisaksi kaikki pakolliset hitit. Hyvahan siina oli permannolla juoda kuoharia ja olutta ja notkua musiikin tahdissa. Permanto ei tullut liian tayteen joten tallainen lyhyenlanta tyttoihminenkin naki hyvin. Loistava ilta! 

Perth Arena

 

Parin tyopaivan jalkeen eilen juhlittiin sitten Australia Dayta eli aussien itsenaisyyspaivaa. Keli oli aurinkoinen kuten odottaa saattaa. Kavin paivalla passikuvassa, tapasin muutaman suomalaisen kaverin ja haimme kaupasta piknikevaat ja -juomat ja suuntasimme Langley Parkiin Swan Riverin rannalle. Ensi vuonna olen sen verran viisaampi etten jata kauppareissua viimetippaan, silla puoli tuntia ennen sulkemisaikaa viinakauppaan oli valtavan pitka jono ja hyllyt olivat tyhjentyneet niin ruuasta kuin juomasta. Saimme kuitenkin ihan tyydyttavat evaat.

Ilta huipentui kello 8 alkavaan ilotulitukseen. Jos uudenvuoden ilotulitus oli laimea, oli tahan selvasti satsattu koko vuosi. En ole elamassani nahnyt noin upeaa tulitusta. Ja se kesti pitkaan! Kuvat eivat tietenkaan anna oikeutta itse showlle, mutta pitihan niita muutama rapsia.

 

Kulta ja vihrea, Australian varit

Olosuhteiden armoilla

No nyt on sitten Australiassa kesa. Kaikki paikalliset ovat hihitelleet minulle, kun kerron etten ole kahden aussivuotesi aikana viela ehtinyt kuuminta kesaa kokea. Perthiin iski joulun ja uudenvuoden aikoihin oikea helleaalto - lampotilat keikkuivat paivisin 39-44 asteessa eika oisinkaan paasty viilean eika edes haalean puolelle. Kyllahan sita toissa parjaa ilmastoinnin kanssa, ja makuuhuoneessakin on kotona ilmastointi, mutta muualla talossa sita sitten saakin olla jatkuvasti hiesta marka. Ihan kirjaimellisesti.

En tahtoisi valittaa kuitenkaan. Tyokaverit ovat joukoin minulta kyselleen, miten se Suomen tytolle helle maistuu, ja mina olen hetken asiaa pohdittuani todennut, etta se vaikeuttaa joitain asioita, muttei ole niin paha asia kuin jotkut paikalliset antavat ymmartaa. Nyt helleaalto on kuitenkin jattanyt Lansi-Australian taakseen ja siirtynyt kohti etelaa ja itaa. Seurauksista alan vahitellen kasittamaan, miksi kesan kuumimpia kausia niin pelataan.

Tasmaniassa, Hobartissa on mitattu alueella historiallisia 45 asteen lampotiloja ja itarannikolla samanlaisia. Australian sisa- ja pohjoisosissa paastaan toki aina huippukorkeisiin lukemiin kesalla ja Perthkin on kuumaa seutua, mutta etelassa sijaitseva Tasmania, seka idassa olevat Victoria ja New South Wales ovat yleensa viileampaa seutua. Kuumat lampotilat tietavat kuivuutta, joka on johtanut mainitsemillani alueilla pahoihin pensaspaloihin. Maanpinnan lampotila kuulemma kohoaa niin kuumaksi, etta palot voivat syttya lasinpalasesta heijastuvista auringonsateista. Taman lisaksi jotkut julkisuudenkipeat assholet tai muuten vaan mulkerot kayttavat tilaisuutta hyvakseen ja sytyttavat tahallisia paloja. Tasmaniassa on menetetty ainakin 100 kotia ja palot ovat itarannikolla riesana. Joitain ihmisia on joutunut sairaalaan palovammojen vuoksi. Paloja ei ole helppo pitaa kurissa, silla kuumuus tuo usein myos voimakkaita, puuskittaisia tuulia, jotka tuovat lisaa kuivaa ilmaa.

Perthissakin palaa, se on tosin "vain" tehdaspalo eika sinansa liity olosuhteisiin. Mutta kaikki palot voivat levita maastoon ja kuumien paivien ja vahaisten sateiden kuivattama bushland karahtaa roihuun alta aikayksikon.

Jottei elama olisi liian pelottavaa, niin taytyy mainita etta Lansi-Australian pohjoisosia uhkaa neloskategorian sykloni ja Lansi-Australian rannoilla stalkkaa kuulemma taas yksi valkohaikin. Mitas viela, ai niin, kuumuus laittaa kaarmeet liikkeelle ja mina bongasin Welshpoolin juna-asemalla pari viikkoa sitten elamani ensimmaisen redbackin. Sen lisaksi siella oli toistakymmenta isoa ja pienta mustaa luokittelematonta
hamahakkia. Ehka mustaleskia.

Tanaan on ollut vain +26, mutta tuolla on taas todella kova tuuli.

Hei, ma tykkaan Australiasta! Kaikesta tastakin huolimatta. Meressa on kiva uida vaikka haita pelkaankin ja luonnossa ihana kavella vaikka hamahakit saavatkin kylmanvareet kulkemaan.

Tulitus

Perthin keskusta. Juhlistimme uutta vuotta Swan Riverin etelarannalla. Oli kuoharia, viltti, oma rakas ja ystavia. Ja kauhea hiki

Musta hamppyri ja redback

Tyopoytaa voi koristaa mielensa mukaan. Helpottaa koti-ikavaan <3

Tyopisteeltani

Vuoden 2012 sää

Jaahas, loysin WeatherZonen sivuilta tallaisen taulukon

Eli suomennettunahan tama tarkoittaa sita, etta tana vuonna on satanut noin 608 mm, joka jaa aika paljon keskiarvon (738 mm) alle. Talvi olikin kuulemma harvinaisen vahasateinen, vaikka valilla tuntui etta kylla sita vetta riittaa ihan tarpeeksi jo yhdelle talvella, huh. Vuosi 2011 nayttaa taas olleen erityisen sateinen, joka kylla huomattiin sillon kun aitini vieraili taalla. Silloin taisi muistaakseni olla harvinaisen sateinen kevat. Yksittaisista paivista eniten tana vuonna on satanut huhtikuun 29. paiva.

Average rainfall to Dec                      738.9mm

Total for 2012                                     608.2mm

Total to this day  2011                       860.8mm

Wettest day Apr 29                              40.8mm

Lowest temperature Jul 25                    0.4°C

Highest temperature Jan 28               42.1°C

Alin lampotila on mitattu kesakuussa ja se lahentelee nollaa, kun taas korkein oli vajaa vuosi sitten tammikuussa 42 astetta ja risat. Nama nyt ovat tallaisia virallisia mittaustuloksia, kylla olen mielestani kuullut etta vahan pakkaselle olisi jossain pain Perthia menty, aste pari.

Ihan vaan jos jotakin kiinnostaa :) Nyt on ulkona 41 ja pitaisi kohta kavella tyomaalta tyovaatteissa junaan. Varmasti tulee hiki mustassa siistissa hameessani, huh.

Tanaan juhlitaan uutta vuotta. Ja muuten jo kolme tyokaveria on kaynyt toivottamassa mun huoneessa hyvaa uutta vuotta ja sanonut, etta ala juo liikaa. Onko se joku yleinen tapa vai onko nailla joku erityinen kasitys suomalaisista? Tai sitten kun ne oikeasti luulevat mua noin viisi vuotta vuoremmaksi, kun mita olen, niin ne ajattelevat mun eksyvan keskustan bileriehoihin. Enhan mina, kova halu olisi valttaa kaikki vakijoukot ja melu ja juhlaboogie ja nauttia ihan omassa rauhassa ilotulituksesta. Ikava kylla sita katsomaan pitaa lahtea keskustaan ja siella on muutama muukin ihminen. No, kestamme sen.

Hyvaa uutta vuotta 2013!!

Jenna