Paratiisi nimeltä Exmouth

Minä täällä moi, on taas vierähtänyt kirjoittelusta aikaa. Täällä on nyt talvi, eilen oli töistä lähtiessä +16 ja yöllä oli +2, siis Australian mittapuulla aivan järkyttävän kylmä. Suomalaistahan se voi hymyilyttää, mutta oikeasti täällä se kylmyys tuntuu erilailla kun Suomessa monestakin syystä. Täällä tuulee usein, eikä taloja ole eristetty eikä lämmitystä ole, joten kosteus ja kylmyys hiipivät sisätiloihin. Joskus talvella on sisällä päivälläkin niin viileä, että pitää mennä ulos aurinkoon lämmittelemään. Lisäksi jos päivällä lämpötila nousee 20 asteeseen ja aurinko paistaa, pistää sitä aamusta välikausivaatteet tai kesäisät vaatteet päälle jottei päivällä tule liian kuuma, joten sitten sitä palelee aamulla ja illalla. Täällä myös tuntuu viettävän paljon enemmän aikaa ulkona kuin Suomessa, kävelen joka paikkaan ja käytän julkisia, pubissakin valitaan usein pöytä pihalta. Kylmä tuntuu kylmemmältä tietysti myös kesän kuumuuden jälkeen. Jotenkin tänä vuonna tuntui että ilmat viilenivät ihan yhtäkkiä.

Ehdimme onneksi vielä nauttia lämmöstä kerran ennen talven tuloa. Viime vuonna teimme reissun Balille samoihin aikoihin eli huhtikuun lopulla, tänä vuonna kohteena oli Exmouth. Töiden takia en pystynyt ottamaan pitkiä vapaita, joten tuli pikainen reissu jälleen kerran, kolme yötä. Lensimme Perthistä pienellä potkurikoneella Exmouthin lentokentälle, jossa saimme vuokratun nelivedon alle ja ei kun menoksi. Exmouth on pieni paikka, mutta ilman autoa siellä ei kannata olla liikenteessä, sillä kaikki parhaimmat rannat ja ihanimmat snorklausmestat ovat ajomatkan päässä, eikä julkista liikennettä taida juuri olla.

Exmouth on Perthistä pohjoiseen. Vedet ovat trooppiset ja aurinko porottaa.

Vasemmalle Exmouth, oikealle Coral Bay

Punainen maisema

 Yöksi saimme huoneen Potshot Hotellista. Siinä oli joku kömmähdys sitten tullut, ja meidät laitettiinkin isompaan ja parempaan huoneeseen. Eipä tuo haitannut, oli tilaa olla ja sänky oli iso ja mukava ja ilmastointikin oli niin kuin asiaan kuuluu. Huomaa että Exmouthissa käy paljon backpackereita eli reppureissaajia ja surffareita maailman eri kolkista, sillä majoitukset ympäri kylää olivat sitä luokkaa. Meidänkin hotellissa oli uima-allas ja mukava iso baari, jossa söimme parina iltana ja otimme drinksuja ilta-auringon lämmittäessä. Hotellista ei tullut nyt yhtään kuvaa, mutta voin suositella lämpimästi Exmouthiin reissaaville.

Tuo huonosti näkyvä isojen mastojen rykelmä on ns. matala-aaltoantenni Naval communication station eli sillä saa mm. yhteyden sukellusveneisiin. Tämä oli mun epävirallinen selostus aiheesta.

Ensimmäinen päivä meni vähän väsyneenä pööpöillessä, sillä lentomme lähti Perthin lentokentältä jo puoli kuudelta aamulla. Exmouthiin päästyämme olimme jo valmiita iltapuulle, eikä ollut kuin lounasaika. Emme jaksaneet kauheasti nähdä ensimmäisenä päivänä vaivaa, joten kävimme North West Capessa nauttimassa auringosta ja merestä. Kun Perthissä syksy oli jo viilentänyt pahinta auringon porotusta ja ilmoja, oli Exmouthissa helle ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Autolla ajaessamme ihastelimme punaista maisemaa. Karua mutta kaunista. Lampaat ja kengurut meinasivat hyppiä auton eteen ja näimme me rauhallisesti tallustelevia emujakin. Tulikin todettua ääneen, että tämä näyttää ihan Australialta, siis siltä millaiseksi sen olin kuvitellut Suomessa vielä asuessani. Ensimmäisenä iltana söimme lounaan pienen Exmouthin kylän keskustassa, haimme Thirsty Camelista neljän litran punaviinimaksan (kiitos S ja T tästä loistavasta nimestä hanapakkaukselle, tuli käyttöön!) ja tallustimme hikisinä tarkastamaan huoneemme. Illalla taisimme nauttia auringosta ja iltapalasta hotellin baarissa. Televisiosta tuli liuta musiikkivideoita, joiden sanoma oli sama: I'm a redneck and I like it, I keep my christmas lights on all year and I don't give a horse shit what anyone thinks.

Majakka

Seuraavana päivänä pakkasimme snorklauskamat ja suuntasimme Turquoise Bayhin katsastamaan vedenalaista maailmaa. Haimme kaupasta paljon vettä ja lämpimässä pärjäävät piknikeväät, jottei tulisi kiire pois vedestä mahan murinoiden takia. Suuri osa rannasta kuuluu luonnonsuojelualueeseen, ja sääntöjä on monia. Päivämaksu per auto oli jotain 11 dollarin luokkaa, ja sillä saakin sitten ajella sen päivän miten lystää. Telttailu ja asuntovaunu-camping on sallittu vain merkityillä alueilla, mitään ei rannalta saa kerätä mukaan, roskia ei saa jättää ja muovipussit on ehdottomasti pahin no no (kaupat eivät edes antaneet Exmouthissa muovipusseja mukaan kassalla, osallistuivat näin rantojen ja riutan suojeluun).  Turquoise Bayhin saapuessamme oli hieman puolipilvistä, Exmouthissa oli yön aikana sadellut. Vesi oli turkoosia ja rannan hiekka ihanan valkoinen, kuin paratiisista. Rannassa oli kaksi osuutta, Bayn puoli, joka on turvallinen allas kaiken kuntoisille uimareille, sekä Drift-puoli, jossa voimakas virtaus kuljettaa varomatonta snorklaajaa ensin rantaviivan mukaisesti, mutta jos ei tajua poistua virtauksesta ennen rannasta erottuvaa hiekkasärkkää, voi kova virtaus imaista riutan aukosta merelle, ja silloin ollaan pulassa. Selitys kuulosti pelottavalta, joten päätin ensin pysyä kiltistä altaan puolella. Siellä oli kuitenkin merivirtojen ja pilvisen kelin takia huono näkyvyys, ja olin ensin hieman pettynyt, että tässäkö tämä niin paljon kehuttu Exmouthin vedenalainen maailma nyt sitten oli, liian voimakkaan merenkäynnin takia samea ja hiekan peitossa. Näin joitain kaloja ja koralleja, poikaystävä bongasi merikilpparin mutta minulta se meni ohi. Rannassa näkyi muutama emu, olivat tulleet katsomaan merta. Oli hieman huijattu olo.

Turquoise Bayn ns. allaspuoli

No ääni muuttui kellossa kun päätimme kokeilla driftin puolen. Huhheijakkaa! Vesi oli kirkasta, enkä ole eläissäni nähnyt niin kauniita ja värikkäitä kaloja. Korallit olivat tavattoman upeita, niitä ja kaloja oli niin valtaisa kirjo, etten voinut uskoa silmiäni. Tätä tänne oli tultu hakemaan ja totisesti sitä myös saatiin. Ikävä kyllä meillä ei ollut vedenalaista kameraa, oltiin pöljät jotenkin niin kyynisiä, että ei siellä kuitenkaan niin paljon sitä kuvattavaa ole. Ja pah! Kuvattavaa oli ja paljon. Virtaus oli voimakas, joten ymmärrän kyllä vaaran kulkeutua merelle, mutta kun varoi riutan koloa eikä antanut itsensä ajautua niin pitkälle, niin kaikki sujui hyvin. Oli mukava antaa virtauksen hoitaa liikkuminen ja keskittyä maisemiin. Laitan tähän alle muutaman kuvan netistä kun en itse sellaisia ole ottanut, ystäväni blogissa tosin löytyy hänen ottamiaan kuvia, suosittelen! Hän ui valashainkin kanssa, meiltä se jäi väliin koska reissu oli niin lyhyt ettemme nyt ehtineet Coral Bayssa käymään (valashaireissut hoidetaan siellä). Tässä linkki ystäväni blogiin.

Turquoise Bayn drift-puoli

Ningaloo Reef eli se riutta. Kuva osoitteesta http://svc001.bookeasy.com/images/exmouth/exmouthhp3.jpg

Tällaisen näimme! Ihana kaveri. Kuva osoitteesta https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRU-Y_RIvSNLuajw2Big1uuv-XpkFE-R1tQKTYW0FZZkAt75a9O

Kuva osoitteesta http://www.abc.net.au/news/image/2300052-3x2-340x227.jpg

Snorklailun jälkeen ajoimme vielä katsastamaan Sandy Bayn. Tämä ranta näytti auringonottajan paratiisilta! Siinä missä Perthissä rauhaisaa uimalilluntaa haittaavat usein kovat aallot, on Exmouthissa helppo kölliä linnunmaidossa, sillä riutta toimii aallonmurtajana. Se myös pitää suurimmat hait ja rauskut ulkopuolella, joten uimarin on turvallista olla. Meidän snorklausreissu osui juuri sopivaan saumaan, sillä hetkeä myöhemmin taivaanrannan pilvet vyöryivät auringon eteen ja saimme vettä oikein kunnolla. Kuuro ei kestänyt kauan, mutta sen jäljiltä saimme hotellille ajaessa todistaa upeaa spektaakkelia, kun sadat kengurut tulivat juomaan sadevettä päällystetyn autotien koloista. Täällä ajaessa on todellakin syytä varoa kenguruja, niitä pomppi auton eteen jatkuvasti. Päivä oli täydellinen, ja se huipentui illalliseen ja kävelylenkkiin Exmouthin pienessä keskustassa. Istuimme taas ruuan jälkeen hotellin baarissa tyytyväisinä ja väsyneinä. Unta ei tarvinnut kauaa illalla odotella.

 Vielä Turquoise Bay

Sandy Bay

Sandy Bay

Myrsky uhkaa taivaanrannassa

Kameran linssi merivedessä ja aurinkorasvassa

Karua kauneutta

Vesi on kirkasta ja niin lämmintä, hiekka valkoista

Näyttää siltä että on aika lähteä sateensuojaan

Kengurut juomassa

Termiittikekoja

Reissun ainoa kuva emusta

Seuraavana päivänä pakkasimme taas eväät ja pullovedet ja snorklauskamat ja suuntasimme takaisin Cape Range National Parkiin. Tällä kertaa halusimme nähdä Yardie Creekin ja sitten suunnata taas snorklaamaan. Jos edellinen päivä oli ollut kelin puolesta epävakainen, oli nyt taivas täysin pilvetön ja aurinko porotti. Lämpöä oli varmaan +37 eikä tuullut, ei ihan ehkä paras keli päättää kavuta kivisen Yardie Creekin huipulle, minä vielä kesämekossa ja sandaaleissa! No, sen kuitenkin teimme ja maisemat olivat upeat. Yardie Creek taitaa olla eteläisin kohta, mihin Cape Range National parkin läpi vievää tietä pitkin pääsee, mikäli tahtoo Coral Bayhin asti, täytyy ajaa itäpuolta Exmouthin keskustan lävitse ja jatkaa siitä etelään.

Lisää kenguruita juomassa

Evästauon jälkeen ajelimme Lakesiden rannalle snorklaamaan. Auto piti jättää vähän kauemmas hyväksi kehutusta snorklausmestasta ja kävellä rantaa pitkin pari sataa metriä. Ranta ei näyttänyt kummoiselta snorklauksen suhteen, mutta kuinka väärässä sitä saattoikaan olla. Rannalla kamppeita vaihtaessamme näimme ison rauskun uivan rantavedessä. Vähän alkoi jännittämään. Veteen päästyämme meidän piti hetki etsiä parhaita paikkoja, mutta sitten sitä elämää alkoi näkymään. Ja millaista elämää! Riuttahaita. Isoja rauskuja hautautuneena hiekkaan pitkine piikkipyrstöineen. Uskomattoman kauniita keltaisia, sinisiä, oransseja, punaisia ja violetteja koralleja. Kaloja, niin monta eri väriä ja muotoa ettei laskuissa pysynyt mukana. Ja kaiken kruunasi täydellisen kaunis merikilpikonna, jonka kilven ihana kuviointi, mantelinmuotoiset nappisilmät ja veikeä hymy veivät tämän tytön sydämen. Saimme kaverista uintiseuraa useaan otteeseen, poikaystävä meinasi sukeltaa koskemaan sen kaunista kilpeä, mutta jotenkin tuntui molemmista että annetaan toisen uida rauhassa. Mikä elämän ja värien yltäkylläisyys veden alla, sitten kun nostaa päänsä ja katsoo karua ja kuivaa punaista maisemaa, ei voi kun ihmetellä. On tämä todellakin vastakohtaisuuksien maa.

Yardie Creek

Yardie Creek on aina välillä yhtydessä mereen, tällä hetkellä hiekkasärkkä kuitenkin eristää sen merestä.

Kuumaa kiveä

Komeat maisemat

Kannatti kiivetä vaikka hamosessa olinkin liikenteessä. Upeat maisemat

Kanootilla liikenteessä. Hauskaa olisi ollut tuokin.

Iso pudotus vieressä, onneksi ei tuullut

Tiiviiksi pakkautunut punainen maa

Omalla karulla tavallaan aivan mielettömän kaunista. Suuri vastakohta tämä karuus vedenalaisen maailman lajikirjolle. Siellä ravinteita riittää.

Lakeside oli ehdottomasti paras snorklauspaikka, jossa me ehdimme käydä. Rauskut, pienet vaarattomat riuttahait ja kilpikonna eivät olleet satunnainen näky, vaan niitä sai katsella sydämensä kyllyydestä. Nyt olisi se kamera tullut tarpeeseen, mutta hei, me tulemme kyllä ehdottomasti tänne takaisin. Rakastuin paikkaan. Mutta se täytyy sanoa, että jos et harrasta snorklaamista, niin kenties Exmouth ei tarjoa sinulle kovin moneksi päiväksi viihdykettä. Rannat ja uiminen sinänsä on täällä myös aivan ihana juttu ja maisemat muutenkin, mutta merenalainen maailma on se syy, miksi tänne tullaan. Toivottavasti tämä kauneus saadaan säilytettyä! Jos vierailette täällä, maksakaa päivälippu mukisematta sillä raha menee tämän kauneuden suojeluun, älkääkä jättäkö roskia. Kiitos <3


Viimeinen päivä meillä meni vähän taas höpöksi, sillä auto piti luovuttaa jo 10.30 ja lento lähti vasta kolmen-neljän aikaan. Lentokenttä on keskellä kuivaa aluetta ja niin pieni, ettei siellä ole mitään tekemistä. Jos auton olisi saanut pitää muutaman tunnin pidempään, olisi voinut vielä tehdä vaikka mitä, sen sijaan istuimme lentokentällä juomassa kallista olutta ja lukemassa kirjoja. Rakastuin niin paljon uimakaveriimme kilppariin, että iskin lentokentällä silmäni hassuun pehmolelukilpikonnaan. Tein muutaman koiranpentuilmeen ja alahuulenväpätyksen, ja poikaystäväni kävikin ostamassa kilpparin mukaamme kun katsoin muualle. On se ihana :) Siis molemmat, mies ja kilppari.


Mitäpä muuta. Taivas maan päällä, oikea paratiisi. Exmouthin keskusta ei tarjoa paljon juuri mitään, kaiken tarvitsemansa saa melkein hotellin alueella, mutta se luonto. Lämpimästi suosittelen. Reissu tuntui liian lyhyeltä, olisin halunnut vielä ainakin pari snorklauspäivää viettää. Mutta kovasti lupasimme itsellemme että tulemma takaisin ensi vuonna. Ja sen kameran kanssa!

Ajomatka Perthin lentokentältä kotiin. Kotikaupunki tervehti reissulaista valoshowlla. Täydellinen päätös täydelliselle reissulle

Taivas tulessa

Kilppari!

Melbourne ja muita tarinoita

Isolla koneella Adeleideen

Nyt ei ole tullut taas kirjoiteltua aikoihin, joten pitanee paivittaa kaikki tapahtunut kerralla. Passini vanheni helmikuun alussa, joten meidan piti alkaa suunnittelemaan passinuusimisreissua Canberraan, Australian paakaupunkiin. Taalla kun ei passia pysty uusimaan ihan joka postissa ja poliisilaitoksella, vaan Syndeyn konsulaatin suljettua Canberran suurlahetysto on ainoa vaihtoehto. No, paatimme sitten ottaa kaiken irti pitkasta viikonlopusta ja pakollisesta itarannikon reissusta ja piipahtaa myos Melbournessa, jota oli niin tavattomasti kehuttu.

Lensimme torstaina Canberraan, jossa olimme yhden yon. Lento tapahtui ensin isommalla koneella Adeleideen ja siita pienella potkurikoneella Canberraan. Canberra on tarkoituksella perustettu paakaupungiksi 1908 (kun ei osattu paattaa tehdaanko Sydneysta vai Melbournesta paakaupunki), ja silta se myos tuntuu ja nayttaa. Kaupunki on suunniteltu hallinnolliseksi keskukseksi eika silla ole muuta historiaa. Asukkaita on noin 334 000. Kaupunki ei tarjonnut jalan liikkuvalle juuri mitaan mainitsemisen arvoista, mutta ennen lentokentalle lahtoa loysimme sentaan keskustasta kavelykatuja ja ostoskeskuksia, tuhmia lammaspatsaita ja todella kivan irkkupubin. Suurlahetystossa kaynti onnistui kivuttomasti ja luukun takana istuva suomalainen nainen kyseli nalkaisena tietoja Perthista ja Lansi-Australiasta, silla han oli ollut Australiassa vasta muutamia viikkoja ja nekin oli vietetty Canberrassa.

Pienella potkurikoneella Canberraan

Canberran kasvillisuus oli aivan erilaista kuin Perthissa. Iltapalapaikkaa etsiessamme nena havaitsi aromaattisia tuoksuvia havupuita. Kun kesalla Perthissa kaikki alkaa jo kellastua, oli Canberra vehrea ja puut ja pensaat suuria. Ilmastoerot nakyvat niin selkeasti kasveja katsomalla. Tai sitten minulla on vaan jotenkin silmaa kaikelle vihrealle, kasvialalla kun olen.

Passi maksoi jotain 150 dollaria, tarkalleen ottaen en enaa muista. Suurlahetystossa oli ihan kiva kayda, siella puhuttiin suomea ja odotustilan poydalla oli Annaa ja Me Naisia, niita oli ihan hauska selailla vaikken Suomessa ikina moisia lehtia lukenutkaan. Oli mukava myos katsella muita suurlahetystoja, esimerkiksi South Africa House oli todella kivan nakoinen.

Canberrasta jai fiilis etta tanne tullaan vain asioita hoitamaan ja tyon vuoksi. Jain vain miettimaan, millainen kaupungista olisi tullut, jos Eliel Saarinen olisi voittanut suunnittelukilpailun ja hanen visionsa paakaupungista olisi toteutunut.

Maisemaa lentokoneesta

Canberraa, parlamenttitalo on tuolla missa liehuu lippu

Canberran puita

Punainen puu Canberrassa

Ruma suihkulahde Canberran keskustassa

Epailyttava lammaspatsas

Muumiokoiria

Kiva pubi keskustassa

 

Canberrasta lensimme sitten heti seuraavana paivana Melbourneen. Majapaikkamme sijaitse keskustan pohjoispuolella. Ensimmaisena iltana kavelimme Little Italyn lapi Fitzroyn kaupunginosaan, joka oli loistavaa seutua. Aika ihanan boheemia, joka kadunkulmassa Kallioon sopiva tunnelmallinen pubi ja hauskoja levykauppoja, musaliikkeita ja kivoja pienia ravintoloita. Kavimme syomassa yhdessa italialaisessa (mina otin loistavia gnoccheja), jossa tarjoilija sattui olemaan suomalainen tytto. Maailma on pieni. Meni rupatteluksi niin etta unohti puolet tilauksestamme. Tai siis tarkeimman, eli viinipullon ;) Fitzroy tuntui tavattoman kotoisalta seudulta. Melbourne oli muutenkin niin miellyttava kun olin antanut itseni ymmartaa, talonrakentajilla on ollut pilke silmakulmassa ja mita ihmeellisempia virityksia loytyy, vareja on kaytetty. Aivan ydinkeskusta on korkeaa taloa, suoraa ja vilkasta katua ja kauppoja toisensa peraan, mutta heti kun eksyy vahan syrjemmalle, loytyy aarteita. Ihan keskustassakin saa tosin tutkiskella mukavia pienia kujia ja katuja jotka ovat taynnansa kahviloita, ravintoloita, viinibaareja ja laskibassoa, banjoa ja haitaria soittavia katusoittajia. 

Ja kaupat olivat auki yhteentoista illalla, niin isot Colesit kuin BWS:t eli yhdenmerkkiset takalaiset Alkot. Tama tapa Perthiin kanssa!!

Naked for Satan -baari. Taalta olisi saanut houkuttelevaa pikkupurtavaa. Baarin sisustus oli aivan huikea mutta jengia oli niin paljon etta me epasosiaalisemmat lahdimme suosiolla muualle hieman rauhoittumaan. Seuraavalla kerralla tahdon tanne iltapalalle.

Pitihan se kuva ottaa. Turistit!

Kahvilaa ja viinibaaria riittaa

Ymmarran nyt miksi Melbournea on kutsuttu niin eurooppalaiseksi kaupungiksi. Viehattavahan se oli. Parissa paivassa ei tietysti tarpeeksi ehdi nahda, meidan taytyy menna takaisin pidemmaksi aikaa. Tapasimme kaksi ihanaa jo Perthista tutuksi tullutta suomalaista ystavaa, joiden reissu camper vanilla on kulkenut Perthista Melbourneen, matkalla tulivat tutuiksi niin Kalgoorlien tavaton tarjoilijoiden ylaosattomuus, Esperancen merileijonat, matkanvarren koalat, kengurut ja valtavat autoon tyontyvat hamahakit. Ostimme maksan (siis viinitonikan) ja toisenkin seka hieman evasta ja puhua pulputimme mukavassa keskustan puistossa. Seuraava paiva oli aika vasynyt kun piti matkustaa takaisin Perthiin, mutta oli se mukavaa! Ootte ihania ystavat! Kavimme muuten ennen lentokentalle lahtoa Little Italyssa syomassa. Pasta oli mainiota <3

Hyva paikka piknikille. Tuli varia pintaan vaikka lampotila ei niin kovin kuuma Melbournessa ollutkaan. Onneksi tana iltana ei sentaan satanut.

Samaisen puiston suihkulahde. Kyllahan siella kaytiin vahan juoksemassakin.

Sitten muihin mukaviin juttuihin. Olen nyt innostunut maalaamaan ja innostunut myos taiteesta. Olen hurahtanut Jackie Morrisin maalauksiin, han on maalannut mm. kansia Robin Hobbin kirjoihin (joita rakastan). Jackien taiteeseen voi tutustua taalla, suosittelen! Lisaksi Facebookissa loytyy paljon kuvia nimella The House of The Golden Dreams

No tassa on nyt tullut maalattua lahinna kortteja ystaville. Yhdella ystavalla oli baby shower eli vauvakutsut ja toisella syntymapaivat. Ihana tekosyy maalata. Lisaksi aloitin serkulle maalaamaan tilaustyona violettia lohikaarmetta, mutta se ei nyt hetkellisesti etene. Menin ostamaan Red Dotista niin huonoa vesivaripaperia, etta varit nayttavat kaikki ruskeanharmailta kuivuttuaan, paperi imee veden aivan liian akkia ja hajoaa liian maran pensselin alla akkia. Pitaisi jattaa sketchbookiksi mokoma ja ostaa parempaa paperia. Ja paremmat pensselit. Ja varit. Ja tehda tuosta ylimaaraisesta makkarista tyohuone mulle. Maalaan aina sohvalla ja niska ja selka valittavat. Seka ranne ja sormet, ma en tieda miten ma pidan pensselia ihan vaarin ja puristan varmaan rystyset valkoisina yksityiskohtia maalatessa. Lisaksi monen tunnin maalaussession jalkeen kayn niin ylikierroksilla, etten pysty istumaan aloillani enka nukkumaan. Silla on sellainen vaikutus.

Alkuperaisia Jackien maalauksia en talla hetkella raaski ostaa, mutta ostin ison printin Kids Need to Read -jarjestolta. Raha menee lastenkirjojen hankkimiseen kirjastoihin. Kids need to read. Wolves and dragons need to read too <3 Lisaksi postissa saapui kauan odotettu East of the Sun, West of the Moon -kirja, omistettu minulle ja taiteilija on piirtanyt viela jaakarhun omistuskirjoituksen alle.

Tama tulee meidan seinalle

Ostin Jackie Morrisin maalauksella koristetun laukun, mukin ja kaksi pinssia. Kun nain hyvin joskus osaisi maalata, oih.

Vauvakortti

Yksityiskohta

Baby showerin tarjottavista osa.

Keskenerainen lohikaarme serkulle

Muuten vain otin kuvan. Yrtteja kauppakeskuksen kukkapenkissa. Hienosti ajateltu.

East of the Sun, West of the Moon by Jackie Morris. Kirja perustuu norjalaiseen kansantaruun, tama on hieman modernimpi aikuisten versio. Suosittelen lampimasti kaikille satuja rakastaville.

Huomaa omistuskirjoitus ja minua varten kasin piirretty jaakarhu. Tosin jokainen ensipainoksen ostaja (ainakin Solva Woollen Millista tilaava) sai omistuskirjoituksen ja jaakarhunpaan, mutta tama yksilo on minun ja minun only <3

Kavereille synttarikortti. Huomaa kaksi kynttilaa, sininen ja punainen. Molemmille oma.

Suomi-likkoja ihan muuten vaan. Synttarisankari toinen oikealta.