Vuosi Australiassa on nyt takana, mikä tarkoittaa myös sitä, että vuodeksi myönnetty Working Holiday -viisumini alkoi käydä vähiin. Minun on toki mahdollista anoa de facto -viisumia poikaystäväni kautta, hänellä kun on neljän vuoden työviisumi, mutta viisumin hakuehdoissa on, että pitää olla todistettavasti asunut yhdessä vähintään 12 kk, ei alle. Vuokrasopimuksemme täällä alkoi toukokuussa 2011, joten pystyn jättämään viisumihakemuksen toukokuussa 2012, en aikaisemmin. WH-viisumini päättyi 10.4, joten päätimme ostaa edulliset lentoliput ja lentää Balille hakemaan minulle tuota kolmen viikon välivaihetta varten turistiviisumi (hakijan on oltava Australian ulkopuolella hakemusta tehtäessä). Loistava tekosyy käydä testaamassa tuo kaikkien aussibilettäjien "ruotsinlaiva". Ja kun edellisen viikon olimme muuttaneet kamojamme uuteen asuntoon ja siivonneet, oli todella tarve rentoutua ja juhlia ensimmäistä vuotta Australiassa parhaalla mahdollisella tavalla - lähtemällä pois täältä!
Olimme Balilla neljä yötä eli viisi päivää. Reissu maksoi lentoliput + hotellit alle 500 AUD per naama, ja hintaan verrattuna hotellimme oli loistava! Ari Putri Hotel sijaitsee Sanurissa, aavistuksen hiljaisemmalla turistialueella, mikä sopi meille aivan mainiosti. Pahin meno ja melske taitaa olla Kutassa, noin 10-15 kilometrin päässä Sanurista.
Näkymä parvekkeelta
Huone. Ilmastoinki ja kaikkea, kyllä kelpasi.
Hotellin uima-allas. Ihana hikisen päivän jälkeen.
Hotellin pihalta
Ari Putri
Meitä oli varoitettu, että turismialueelta haluaa pian pois ja kannattaa lähteä, mikäli tahtoo rentoutua ja nähdä vähän aidompaa balilaista kulttuuria. Harkitsimme skootterin vuokrausta, tai jopa auton, mutta liikenne oli niin hurjaa, ettemme saaneet aikaiseksi vielä lähteä seikkailemaan. Vuokrasimme sen sijaan polkupyörät kuudeksi tunniksi ja ajelimme merenrantaa pohjoiseen kävely/pyöräilykatua pitkin. Seuraavalla kerralla aiomme kyllä lähteä katselemaan muutakin saarta, niin lystiä on saada liikkua vapaasti ja oman aikataulun mukaan. Pyörälenkki oli ihanan rentouttavaa ja saimme vaihtelua maisemiin. Kovin kovaa lenkkiä ei vaan pystynyt tekemään, sillä merituulesta huolimatta oli pian hiki. Löysimme rantoja, joilla oli vaalean hiekan sijasta mustaa, kimaltelevaa vulkaanista hiekkaa. Kastelimme vaatteemme aallonmurtajalle tms. kivikasalle pärskivissä lämpimissä aalloissa ja pyöräilimme takaisin Sanuriin.
Pyöräilykatu merenrannassa
Turismialueen ulkopuolella alkaa erilaiset maisemat. Musta ranta kimalteli auringossa.
Kävimme me Kutassa ja Legian Beachillakin päiväretkellä. Sitä jotenkin haluaisi reissussa aina kävellä paljon, mutta matkamme osui kuivan ja sateisen kauden väliin ja ilmankosteus oli huikea. Lämpötila tuntui todella kuumalta ja aurinko porotti, joten kävely oli aika verkkaista. Poikaystäväni kävi surffaamassa Legianilla ja minä uimassa. Iltapäivästä alkoi olla nälkä ja väsy, joten huutelevat kaupustelijat alkoivat todella käydä hermoille. Kaupustelu ei tosin ole yhtä aggressiivista, kuin esimerkiksi Turkissa, vaan indonesialaiset tuntuvat olevan aika rauhallisia ja kyselevät kohteliaasti, että josko herraa tai rouvaa kiinnostaisi tulla katselemaan tavaroita. Yleensä kevyt päänpudistus tai "no thanks" riittää. Kovin yleinen vastaus heiltä oli kuitenkin vielä "yes", mikä on kyllä jo superoptimistista. Paikalliset taksikuskit ehdottelivat tien reunoilla ohi kävellessä "Yes? Transport tomorrow?" ja aika yleisesti kaupustelijat aloittivat lauseensa pirteän optimistisesti "Yes please!".
Taiteellinen auto Sanurissa
Legian Beach
Legian Beach
Mutta mitä tehdä, jos on viisi päivää turistikohteessa, ei lähde sen ulkopuolelle juurikaan ja on liian kuuma patikoida? No mutta, kunnon turistihan loikoaa altaassa ja juo kaljaa. Ja nimenomaan kaljaa - iso pullo Bintangia maksoi noin 3 dollaria, kun taas viinilasillisesta olisi saanut maksaa 7-10 dollaria. Drinksut olivat viinin hintaisia, ja kaikki aina varoittelevat, että jäitä ei saisi ottaa, ainakaan jos on herkkä maha tai rokotukset eivät ole kunnossa. Ja minullahan ei rokotuksia ollut - ensi kerralla hoidan senkin kuntoon. Sekin oli yksi syy miksi emme lähteneen seikkailemaan minnekään kauemmas. Mutta emme me ihan kamalasti humputelleet, toisin kuin kaikki päivät hotellimme altaalla juopotteleva vanhemmista turisteista koostuva ryhmä. On se sekin tietysti tapa viettää lomansa....
Sanur Beach
Jaahas, tästä on hyvä aloittaa.
Minä ja vihreä tukka. Ei välttämättä näy tuossa valaistuksessa, mutta se oli aivan hävyttömän värinen!
Vaikka emme tällä reissulla kokeneet autenttista Indonesiaa (ei meillä kyllä moinen harhakuva Balista ollutkaan), oli loma rentouttava. Balilaiset ovat todella ystävällisiä, rauhallisia ihmisiä, ja meri on tavattoman kaunis. Kasvillisuus on kaunista ja hindulaisia patsaita on kaikkialla. Ruoka on hyvää ja elämäntyyli vaikuttaa rauhalliselta. Kyllä tänne täytyy uudestaan päästä!
Altaalle menossa tai tulossa - ei väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti