Kahvilat, ravintolat ja pubit

Olen asustanut täällä vajaat 5 kuukautta, mutta jonkinlaisen listan voisin laatia paikoista, joissa mielestäni kannattaa käydä, ja kerron vielä lyhesti, että miksi. Eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä ja varmasti unohdan mainita monta muutakin hyvää paikkaa.

The Mussel Bar, Fremantle. Tänne kannattaa mennä ihanien valkoviini-kerma-valkosipulisimpukoiden takia, yums!

Sail and Anchor, Fremantle. Mukavan maanläheinen baari, jossa on paljon isoja, kovaäänisia, hieltä haisevia humalaisia aussimiehiä (ja muutama nainen). Hanassa paljon erilaisia pikkupanimon oluita. Tunnelmallinen paikka, joskin katto on liian korkealla, mikä tuntuu täällä olevan pubeissa aika yleistä. Moni perthiläinen irkkupubikin tuntuu viikonloppuiltoina muuttuvan vesirajahamepissisten discoksi, mutta Sail and Anchor ei ole tietääkseni tuollainen takinkääntäjä.

The Attic, Fremantle. Viihdyttävä ullakkokahvila, josta saa aamupalaa ja lounasta.

J.B. O'Reillys, West Leederville. Meidän paikallinen irkkupubi. Tämä on tunnelmaltaan aivan mahtava paikka, autenttinen (vaikken ole ikinä Irlannissa käynyt, niin sanotaanko että ehkä kuuluu parhaisiin irkkupubeihin, joihin voit Australiassa törmätä... Tästäkään ei ole kovin paljon kyllä kokemusta. No sanotaanko nyt että paras peruspubi meidän kulmilla, ehkä jopa koko Perthissä). Livemusaa, aina viikonloppuisin täynnä jengiä, huikea tanssi ja laulu ja juopotus ja hyvät ruuat.

The Bird, Northbridge. Ihana boheemi paikka, sisäpihalla voi siemailla Little Creatures -olutta ja katsella valtavirrasta poikkeavaa kansaa. Tai kuunnella livejazzia. Jos tykkää.

Elephant and Wheelbarrow, Northbridge. Hyvä pubi, muuttuu vaan ikävä kyllä iltaisin sijaintinsa takia kovan musiikin ja peilipallotanssilattian paikaksi. Mutta loistava mesta päiväkaljapaikaksi, tai tänne voi pistäytyä kuuntelemaan livebändiä.

Tiger, tiger coffee bar, Perth CBD. Tällaisia ihanan boheemeja kahviloita kutsutaan täällä melbourbelaisiksi. Siellä niitä on kuulemma paljon. Jos tarjoilu on joskus vähän töksöä ja henkilökunta ei tunnu kovin iloiselta (kuulemma Perthin helmasynti on huono ja koppava palvelu), niin eggs benedict ja vihreä tee on sitäkin herkullisempia! Yksi lemppari, ainakin myöhäiseksi aamupalapaikaksi.

Secret Garden, Perth CBD. Sijaitsee Tiger, tigerin vieressä. Ihana boheemi kahvila, tarjoilu ja henkilökunta on tavattoman suloista ja ystävällistä, ruoka on aina ollut herkullista ja kaikki on mahtavaa ja ihanaa ja pus. Toinen suokkari.

Moon and Sixpence, Perth CBD. Hyvä sijainti, niitä ainoita irkkupubeja Perthin kävelykatu- ynnä shoppailupuolella. Used to have hyvin herkullinen club sandwich, mutta leivän vaihto ja listan uusiminen latistivat hieman annoksen. Silti välillä tulee himo ja pitää käydä puraisemassa.

Paddy Maguires, Subiaco. Irkkumesta. Ainoa kunnon pubi Subiacossa. On tullut täällä istuttua ja tehty kolikkoeläimiä pöytään. Jätettiin se lähtiessämme tipiksi. Siitä taisi tulla joku opossumi...?

Boucla, Subiaco. Luepa edellinen blogimerkintä. Maailman herkullisinta suklaakakkua!

Andaluz Bar and Tapas. Kalliit hinnat, kauhea ruuhka.... mutta jokin viehätti tässä paikassa. Sitä paitsi kampasimpukat ja maksapaté olivat taivaallista herkkua!

Grill'd, Subiaco ja Claremont. Loistavia burgereita ja ihania ranuja! "Healthy burgers".

Haisukujabaari, Northbridge. Tämän nimi taitaa olla oikeasti Ezra pound. Sisältä kivan näköinen, mutta usein ahdistavan täynnä ja meluisa. Onneksi täällä saa istua ulkona haisukujalla, jossa kuulee jopa oman saatika toisten äänet ja saa juoda ruotsalaista siideriä, halpaa pullo-olutta paperipussista ja drinksuja tyhjistä hillopurkeista. Hip.

Squires Loft, Subiaco. Jos haluat hyvän rehellisen pihvin, tänne. Ota valkosipulikastikkeella. Ah.

Chapter One Brasserie, Subiaco. Tästäkin löytyy kuvaus aikaisemmasta merkinnästäni. Tunnelmallinen paikka ihan kodin lähellä, joskin pöytävaraus on ihan pakollinen.


Paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, mutta halu on kova:

Little Creatures, Fremantle. Kävimme panimoravintolan yläkerrassa Little Creatures Loftissa katsomassa stand-upia, mutta ravintolan puolelta saa kuulemma hyvää ruokaa. Paikka näyttää houkuttelevalta.

The Dizzy Witch Café, Northbridge. Kuulemma yksi parhaista aamupalapaikoista Perthissä.

Witch's Cauldron, Subiaco. Kallis paikka, siksi edes kerran pakko käydä. Lista kuulostaa hyvältä.

Distracted, Leederville. Loistavaksi kehuttu kahvila, kampaamo ja krääsäkauppa. Ah.

Jaws, Perth CBD.  Pyörivä sushi-hihna ja aina paljon väkeä. En ole ikinä syönyt pyörivän sushi-hihnan äärellä!

Kuntoilu, mikä ihana tekosyy herkutella

Nyt on sitten pyörät hommattu! Vaihtoehtoina minulla oli kalliimpi, lähes uusi, sievän värinen hybridi sekä vanhempi, kulunut mutta varmasti toimiva maastopyörä, joka olisi ollut kolmanneksen halvempi ja kylkiäisinä olisi saanut kypärän, lukon ja pumpun. Väri ei ollut hyvä. Joten arvannette, kumman Jenna osti? No tietysti sen SIEVÄN ja kalliimman. Mutta nyt on ihana oma laventeli/liila pyörä, josta tosin eturengas vuotaa ja on tätä nykyä käytännössä ihan tyhjä koko ajan. No, pientähän tämä, remonttiin ensi viikolla. Lisäksi piti säästää kypärä- ja pumppukaupoilla, koska pyörä maksoi enemmän. Kypärä on valtava lipallinen potta ale-laarista ja pumppu maksoi dollarin. Pumppu hajosi jo liiankin ahkerassa käytössä, mutta niitä saa uusia. Enkä minä niin muoti-intoinen ole, että kypärän pitäisi näyttää siltä, että se kykenee rikkomaan äänivallin pötköttäessään pöydällä. Pah.

Nyt on sitten tullut poljettua sen verran, kuin vuotava eturengas on sallinut. Polkeminen on ollut yllättävän raskasta, lieneekö syynä vuoden käyttämättä varastossa seisseen pyörän vieno pyyntö päästä ylläpitoremppaan ja -voiteluun, vai se surkeampi vaihtoehto, että olen todellakin aivan rapakunnossa. No, vastaan tähän kysymykseen sitten pyöräremontin jälkeen.


City Beach

Polkaisin tässä yksi päivä City Beachin rannalle. Ranta sijaitsee suoraan lännessä Subiacosta katsoen ja matkaa tuli jotain 9 kilometriä ja rapiat päälle. Matkahan ei olisi ollut ongelma, mutta reitti kulki Bold Parkin kukkulan vierustaa, ja ylämäkiä oli aivan liikaa. Jokaisen poljin sisulla ylös asti, mutta ei siinä yksi vesipullo riittänyt viilentämään, aurinko näes porotti kirkkaalta taivaalta ja lämpötila alkoi lähentelemään jo +24 astetta. Se on niin helppo aina kartasta katsoa, että jaa suoraa tietä polkaisen vaan tuosta. Kartalla kaikki näyttää kovin tasaiselta. Kuitenkin, rantaan päästyäni läimäytin hikisen minäni rantamekkoon ja köllähdin valkealla rantahiekalla ketarat oikosena makaamaan.... vain pian huomatakseni, että kova polkeminen ja kuuma aurinko olivat herättäneet oikean sudennälän ja janon. Budjetti oli opiskelijalla rajallinen, joten otin rantaravintolasta halvimman annoksen ja ison tuopin Little Creatures Pale Alea. Annos olis pieni, alkupalaksi tarkoitettu, mutta herkullinen. Kampasimpukoita kahdella kastikkeella, pekonia ja pieni keko salaattia. Ranskalaisilla olisi voinut toki täyttää mahansa, mutta tiesin, että kotona odottaa eilinen kaalisoppa, nam. Rannalta poljin vielä Cottesloehen.

Kynttelikköjä City Beachin rantaravintolassa

Pyöräreissu Fremantleen ja The Attic

Yhtenä toisena päivänä pyöräilin aamupalalle Fremantleen. Matkaa reissuun tuli 23 kilometriä ja ihan siitä syystä, että seurasin kiltisti merenrantaa (Fremantle on satamakaupunki) ja eksyin North Fremantlen satama-alueelle konttien, nostureiden ja rekkojen labyrinttiin. Pyöräilin vuotavan eturenkaani kanssa vastaisessa merituulessa niin pitkälle, kuin pystyin. Jouduin pysähtymään aallonmurtajan nokassa vain huomatakseni, että Fremantlen keskusta kyllä on sinänsä aika lähellä, mutta välissä on vähän liikaa merivettä. Tein viiden kilometrin ylimääräisen rinkulan rekka- ja lastausmiesten (siis anteeksi, rekka- ja lastaushenkilöiden) naureskellessa. Fremantlen The Atticiin päästessäni olin hikinen ja niin nälkäinen ja janoinen, että ahmin yhden elämäni parhaista aamupaloista: paistettuja herkkusieniä, fetaa ja pinaattia paahdetulla leivällä, kannullinen vihreää teetä ja valkosuklaa-marjamuffini. Kotimatka taittui junalla, sen verran oli väsynyt olo. Niin ja tuo 23 kilometriä aamupalan takia.... ne, jotka tietävät, kuinka saatan joskus olla aamuäreä ja varsinkin tyhjin vatsoin tulistuva, ymmärtänevät urotekoni suuruuden.

Ai niin, The Atticista sen verran, että kahvila on todella miellyttävä ja boheemi. Yläkerrassa on ihana lueskella lehteä nahkasohvilla. Käykää perthiläiset ihmeessä jos ette ole vielä käyneet!

Boucla

Tämä ei niinkään liity pyöräilyyn, mutta löysimme suomalaisen ystäväni kanssa aivan loistavan kahvilan Subiacosta. Tai ei sitä ihan sattumalta löydetty, Bouclaa oli kehuttu taivaisiin ympäri internetiä. Rokeby Roadilla sijaitseva suosittu pieni marokkolais- tms. kahvila taitaa olla ihan aina ääriään myöten täynnä. Pienen pieni kahvila on marokkolaisesti sisustettu värikkäin tyynyin, lyhdyin ynnä muulla krääsällä. Pidin välittömästi. Kahvi oli lukewarm eli kädenlämpöistä ja kahvitilaukset eivät ihan menneet ensimmäisellä kerralla kohdilleen, mutta ruoka oli hyvää. Ystäväni otti fetasalaatin ja minä feta-pinaattipiirakan salaatilla. Annos oli valtava ja ihan hyvä. Vierailun kruunasi kuitenkin kaksi asiaa: Maailma Paras Suklaakakku. Eikä minulla ole edes kuvaa siitä, sillä kahvilassa oli sen verran hämärää eikä halvassa kamerakännykässäni ole edelleenkään salamaa. Ai niin, ja vähäpukeinen napatanssija. Jälkimmäinen yllätti molemmat, meinasi mennä haarukka väärään suuhun. Minikahvila suorastaan täyttyi jopa aika groteskista neitokaisesta, joka kovin taitavasti ja vähän liiankin läheisesti esitteli sulojaan. Esitystä katsoessamme saimme maistella marokkolaisia makeisia. Hetkutteluun kuuluivat niin miekka kuin liian äänekkäät sormikastanjettilautaset vai mitänenytoli. Bouclasta jäi ristiriitainen mieli, maassa maan tavalla ja toki vatsatanssi on eksoottista, mutta klaustrofobisen pienessä kahvilassa lounasaikaan, kun asiakkaat eivät edes mahdu tanssijan takia poistumaan tilasta saatika uusia saapumaan sisään? Ehkä ei. Kaikelle on oma aikansa. Ja se hämyinen hunnutettu soppi jossa haisee suitsuke, tai jotain. Mutta menkää Bouclaan suklaakakulle! Varatkaa tyhjä vatsa ja kärsivällisyyttä, jos olette lounasaikaan liikkeellä.

Kaikki on käsin tehtyä

Onnistuin kyllä ottamaan jonkinlaisen tärähtäneen kuvan vaaleasta, suklaakakkuun verrattuna mauttomasta leivoksesta. Vähän kuin suomalaista kahvikakkua tomusokerilla ja hillolla.

Andaluz Bar and Tapas

Viimeiseksi tähän herkutteluhöpinään viime torstainen Andaluz Bar & Tapas keskustassa. Poikaystäväni tuli pari tuntia aikaisemmin työmaalta (paitsi että kone oli loppujen lopuksi sitten myöhässä), joten ehdotin heti torstai-iltana pientä iltapalaa kehutussa tapas-ravintolassa. Andaluz oli seitsemän aikaan arki-iltana aivan täyteen tupattu. Odotin kuohuviinilasini kanssa vapaata pöytää 45 minuuttia. Paikka oli kuuma, meluinen, mutta jotenkin taianomainen ja viehättävä. Jos pöydän olisi saanut helpommin, enkä olisi ollut niin nälkäinen, ei olisi ollut hätäpäivää.

Andaluz on kallis paikka. Tilasimme kahteen pekkaan jaettavaksi pullon punaviiniä (tarjoilijan suosittelema Tempranillo, Riojasta, nimeä en muista), kanan- ja ankanmaksapatéta, leivitettyjä kanansiipiä dipillä, chorozitoja, kampasimpukoita karamellisoidun porsaan päällä ja marinoituja kokonaisia katkarapuja. Muut ruuat maksoivat 10-15 dollaria kappale, mutta katkarapuannos oli 22-23 dollaria. Viini oli kallista, ja hintaa pienellä iltapalallemme tuli enemmän, kuin keskimäärin ravintolassa illallisella käydessämme. Maksapaté suli kielen päällä ja oli samettista ja mietoa. Rakastuin ruokalajiin, poikaystäväni olisi toivonut ehkä voimakkaampaa maksaisuutta. Kampasimpukat olivat parasta koskaan, mutta niitä oli vain yksi syöjää kohti (tähän hintaan? ryöstöä!). Ravut olivat herkullisia, mutta aivan liian kalliita, olisimme voineet maksaa rapuannoksesta tyytyväisinä 15 dollaria. 

Suosittelen Andaluzia silloin, kun haluaa drinksun ääressä jakaa ystävänsä kanssa maksapatén, leipää ja kenties pari kampasimpukkaa. Mutta jos mahansa haluaa täyteen, niin saapi olla kyllä varoissaan.

---

Ja sitten ihan muuten vaan kuvia Perthistä.

 

Shoppasimme taulun antiikkiliikkeestä

 

Kaikkein ensimmäinen kakkukahvila, jossa kävimme eräiden toisten suomalaisten ystävieni kanssa, sijaitsee Leedervillessa, nimeltään Green & Co. Kahvilassa on mukava tunnelma, kakkutiski näyttää hyvältä, mutta toisin kuin Bouclassa, kakut ovat ostokakkuja ja maku on teollinen. Ihan jees silti, sillä valikoimaa on runsaasti

Tiger, tiger coffee bar keskustassa. Ihanaa vihreää teetä ja mahtava eggs benedict

Kahdet vintagemessut ynnä lomasuunnitelmia

 

 

Äitini on tulossa kylään 1,5 viikon päästä, jihuu! Mukava saada ystävä ja läheinen vierailulle. Hän viipyy Perthissä kolme viikkoa, ja tarkoitus olisi tietysti yrittää ottaa mahdollisimman rennosti (hänen ensimmäinen näin pitkä lomansa varmaan.... pariin vuosikymmeneen?), mutta tietysti on myös niin paljon nähtävää ja koettavaa lyhyessä ajassa.


Tässä lyhyt must do -lista:

Rottnestille uimaan. Tästä ei pääse kyllä yli eikä ympäri. Tietysti aina ollaan säiden armoilla, mutta eiköhän syyskuun lopussa ala jo jonkinlaisia rantapäiviä olla. Oli elokuussakin välillä +24-27 astetta ja välillä taas +17. Mutta pidetään peukkuja. Tarkeneehan sitä uida vähän kylmemmälläkin säällä, tosin se meri taitaa olla tähän aikaan vielä aika hyinen. Osa paikallisista ui tosin meressä vuoden ympäri.

Kings Park. Lukekaa edellinen blogimerkintä, jos ette vielä tiedä, mistä on kyse. Mutta sunnuntaina piknikeväät ja kuohujuomaa ja villikukkafestareille livemusaa kuuntelemaan. Jep.

Cottesloen ranta. Perthin suosituin ranta. Vaikkei tarkenisi uida, rannalla voi hengata. Ja ottaa sitä aurinkoa ja janoon jotain sopivaa.

Fremantle, Subiaco, Perth. Eli keskustaan ja kotilähiöön pitää tietysti tutustua, kuten myös Fremantlen satamakaupunkiin. Tämä kohta sisältää parhaat pubit, kahvilat ja ravintolat. Reitin ja pysähtymispaikat määrittää oma pää, maha ja lompakko. Sekä se fiilis.


Vintage-messut Hillarys Boat Harbourissa. Nämä pidetään 16-18.9, ja ainakin viime kuun Polka Dot Vintage -messut Claremontin Showgroundsissa oli mukava kokemus. Alle laitan muuten kuvia noista markkinoista. Vaatetta ja tavaraa on varmasti jokaisen mieleen, laatu, kunto ja usein myös hinta on kova, löytöjä tekee ahkera penkoja varmasti ja jotain on joka hintaluokassa.


Perthin eläintarha. Vombatit, numbatit ja root, täältä tullaan taas.

AQWA - Aquarium of Western Australia. Tästäkin löytyy enemmän aikaisemmasta blogimerkinnästä. Käymisen arvoinen, vaikket olisikaan tällainen luontofani. Varsinkin suuri haitankki oli mainio.

Autonvuokraus. Jos ehdimme. Olisi mahtava nähdä Wave Rock  tai käydä uudestaan Margaret Riverillä ja Augustassa. Perth on kaukana muista kaupungeista, joten ilman lento- tai vähintään edes junalippua ei muihin suurkaupunkeihin ole asiaa.


Adventure world - huvipuisto.  Pää on saatava sekaisin ainakin kerran kesässä.

Subiaco Farmers Market. Ulkoilmamarkkinat pidetään joka lauantai klo 8-12.30 Subiacossa. Paikalliset viljelijät ja artesaanit myyvät hedelmiä, vihanneksia, leipiä ja leivonnaisia, suklaata, makeisia, hunajaa, yrttejä, hilloja, marmeladeja, chilikastikkeita jne. Ihana paikka, yleensä vaan perjantaina humppaamisen jälkeen ei jaksa herätä näin aikaisin.


Kuvia Polka Dot Vintage -messuilta. Kuvat ovat tavarapuolelta, vaatepuolella en tajunnut ottaa kuvia.