Chapter One Brasserie

Kuvat otettu Chapter One Brasserien sivuilta, oikeudet ovat täysin heidän


Poikaystäväni on aina 5 päivää kotona ja 9 työmaalla, joten nuo viisi päivää ovat yleensä aika chillailua. Meillä on ollut tapana käydä perjantai-iltana syömässä vähän hienommin jossain kiinnostavassa ravintolassa. Viime perjantaina valitsimme Subiacon kehutun Chapter One Brasserien Hay streetilla.

Chapter Onea oli kehuttu mm. Urbanspoonissa (90% äänestäneistä oli pitänyt), ja varsinkin ravintolan jänis-metsäsienipiirasta oli kehuttu taivaisiin. Ravintola sijaitsee Hay Streetilla aivan Subiaco Ovalin vieressä, 5 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Mieleni oli tehnyt kokeilla paikkaa jo jonkin aikaa - niinpä laitoin miehen hoitamaan pöytävarauksen perjantaille kello seitsemäksi.


Ravintola on pieni, asiakaspaikkoja taitaa olla sisätiloissa  40-50 (?) ja ulkona on lisäksi pieni sisäpiha. Sisältä ravintola tuo mieleen jonkun asunnon, joka on muutettu ravintolaksi - ei sisustukseltaan, vaan rakenteen ja huonejaon puolesta. Ravintola on pieni ja intiimi, seinät ovat tummaa vihertävää harmaata, siellä täällä on muutama kirkkaamalla värillä maalattu kohta. Seinillä on koukerosia tummia kynttelikköjä ja mustavalkoisia valokuvia. Kuvat voisivat olla Ranskasta, sillä Chapter One Brasserie mainostaa itseään ranskalais-eurooppalaisena ravintolana.

 

 

Ravintolassa salin puolella hääräsi omistajapariskunnan Hayleyn lisäksi pari muuta tarjoilijaa. Meille osunut eurooppalainen (poikaystäväni veikkasi ranskalaista, itse en ollut varma, aksentti oli sekoitus kaikenlaista, mutta ilman muuta eurooppalainen) vaalea tarjoilijatar oli avoin, konstailematon, suora ja osasi työnsä hyvin. Hän sai hymyn huulillemme kysyessään, sopiko viinisuositus pääruokaan ja huomauttamalla, että kyllä voin hänelle suoraan sanoa, jos suositus ei ollut hyvä (mutta se oli!).

Tarjoilijamme suositteli aperitiiviksi tummaa marjaista kuohuviiniä (hän tosin mainosti sitä shampanjaksi, mikä tuntuu olevan aika yleistä täällä). Ravintolan ruokalista on lyhyt ja ytimekäs ja vaihtuu aika ajoin. Alkuruuaksi oli kovasti suositeltu tasting platea, joka sisältää lajitelman kaikkea, mitä kokki sattuu sillä hetkellä olemaan halukas meillä maistattamaan. Otimme maistelulautasen puoliksi ja se oli aivan mahtava. Herkullinen! Keittiössä kokkailee omistajapariskunnasta Jason. Hän tarjosi meille lajitelman alkupaloja, joiden nimiä en tiedä, sillä Hayley ei ikävä kyllä kertonut, mitä lautasella oli tuodessaan sen eteemme. Alkuruokaan kuului neljä isoa shottia herkullista kukkakaalisosekeittoa, keitettyä parsaa hollandaise-kastikkeella, pinaattisia pinnalta rapeita riisipalloja, pieniä punajuuri-rahka-voitaikinapiiraita ja rapeaksi paistettuja polentatikkuja tomaattisalsalla. Alkuruoka olisi ollut aivan liian suuri yhdelle ihmiselle, nytkin jouduin jättämään yhden keittoshotin ja täyttävän riisipallon syömättä.

Pääruuaksi otimme molemmat kehutun jänis-metsäsienipiiraan palsternakkapyreen ja timjamiliemen kanssa. Tarjoilijattaremme suositteli vihreitä papuja ruuan kanssa, ja ne tai paistetut porkkanat olisivatkin kruunanneet annoksen. Tunsimme kuitenkin täyttyneemme jo alkuruokaa syödessämme niin paljon, että jätimme ylimääräisen side dishin tilaamatta. Piiras oli kaikkea, mitä voi odottaa: rustiikki, herkullinen, kotoinen eikä liian fine dining. Viiniksi otimme mitä suositeltiin, minä australialaista ja poikaystäväni espanjalaista punaviiniä.

Mehevä jänispiiras rapealla taikinalla

Vaikka olimme haljeta, viihtyisä ja romanttinen ravintola sai meidät janoamaan vielä jotain makeaa, jolla päättää onnistunut ateria. Tämä oli virhe. Ei siksi, ettei jälkiruoka olisi ollut hyvää (tosin se ei yltänyt pää- ja alkuruuan tasolle), vaan siksi, että ruokaa oli kertakaikkiaan aivan liikaa. Annokset ovat suuria, eikä pieni nainen kireässä farkkuhameessa pysty venymään määräänsä enempää. Minä otin jälkiruuaksi raparperi-creme bruléen ja muscato -jälkiruokaviinin ja poikaystäväni suklaafondantin jäätelöllä sekä jonkun liköörikahvin, olisiko ollut Cointreulla. Hyvää, muttei erinomaista.

Iltamme maksoi noin 200 dollaria, ja oli sen arvoinen. Kaikki pääruuat ovat 36-40 dollaria, joten ihan halvin paikka ei ole kyseessä. Jos olisimme tajunneet jättää jälkiruuan väliin ja ottaa pelkän kahvin ja viinin, olisimme olleet hyvin onnellisia. Itselläni loppuilta meni ensin irkkupubissa Jägermeister-shotteja juodessa (auttavat nääs ruuansulatuksessa, vannoo vanha kansa) ja kohtalaisen pian kotona närästyslääkettä vetäessä.

Oma typeryys syömähommissa jääköön omaan arvoonsa. Suosittelen Chapter One Brasserieta intiimiin, rauhalliseen iltaan, kun ei ole kiire (eikä kukkarossa asu Matti). Kiitos, tulemme varmasti uudestaankin!