The Aquarium of Western Australia - AQWA

Kävimme tässä yksi päivä Perthin akvaariossa. AQWA sijaitsee Hillarys Boat Harboryssa ja sinne pääsee kohtalaisen helposti junalla ja bussilla. Kävelimme kotoamme Leedervillen asemalle, josta matkasimme Joondalupin linjaa Warwickin asemalle ja otimme bussin Hillarys boat harboriin. AQWAsta oli puhuttu paljon pahaa, joten odotukset eivät olleet turhan korkealla. Pääsylippu maksaa 28 dollaria per aikuinen, joka on aika paljon ja muistaakseni enemmän, kuin Perthin eläintarhaan.

Ja mitä vielä, paikkahan oli upea! Ehkä haukkujat olivat tottuneet suuren maailman suuriin akvaarioihin, mutta suomalaiselle, jonka paras akvaariokokemus kotimaassa taitaa olla Särkänniemen akvaario, AQWA oli hieno kokemus. Pienihän se on, koko komeuden kiertää reippaassa tunnissa, riippuu tietysti siitä, kuinka pitkään ja hartaasti tahtoo ihailla. Meillä meni ehkä jotain 1.5 tuntia.

AQWA on jaettu eri osioihin: on Far north, joka näyttää vilahduksen pohjoisen Länsi-Australian lajistosta. Parhaimmistoon kuuluivat rauskut, vuokkokalat, krokotiilit ja velhokalat (pahoittelen, että kuvat ovat huonoja, otin ne hämärässä 90 euron Samsungillani, jossa ei ole edes salamaa. Jos eivät niin tarkkoja, niin tunnelmallisia ovat mielestäni ainakin).  Velhokalasta en saanut kuvaa, koska se... no, näyttää kiveltä. Kuva velhokalasta, englanniksi stonefish eli kivikala.

Vuokkokalat pitävät turvapaikkanaan muille lajeille tappavia merivuokkoja. Vuokkokala on niitä harvoja, johon merivuokon polttavilla lonkeroilla ei näytä olevan vaikutusta.

Upeat värit eivät ikävä kyllä välity kuvistani

AQWA's shipwreck coast oli kokemuksista hienoin. Akvaariossa on valtava tankki, jonka läpi kulkee tunneli. Kaloja voi ihailla vaihtoehtoisesti kävelemällä, tai sitten voi tehdä niin kuin me, ja antaa motorisoidun liikkuvan hihnan kuljettaa hitaasti koko suuren pyöreän akvaarion alitse. Tunnelma oli aivan mahtava, sillä pienien kalojen ja korallien lisäksi tankissa oli jopa 4-metrisiä haita, suuria paholaisrauskuja ja kilpikonnia. Myös suuria monneja oli muutama. Olen kuullut, että hait eivät pysty koskaan olemaan paikallaan, koska ne eivät pysty itse vetämään vettä kiduksiinsa, vaan veden täytyy päästä virtaamaan. Tankissa näytti olevan kova virtaus, joka varmaankin mahdollisti sen, että yksi suuri hai-vanhus pysty matelemaan lähes etanavauhtia. Kuvaajan unelma.

Laiska hai. Lajista en ole nyt varma, olin niin innoissani elämyksestä, etten kiinnittänyt tuntomerkkeihin huomiota. Jossain puhuttiin sinihaista, jossain härkähaista. Luulen, että härkähai olisi liian aggressiivinen, tankissa meinaan sukelteli huoleton siivooja. Täytyypä ottaa selvää.

 

 

  

Yksi alue käsitteli Perthin rannikkoa. Siellä oli taianomainen tankki meduusoja, joita löytyy mm. Swan Riverista, sekä mustekaloja, merihevosia ja eräänlaisia hummereita. Perthin edustalla (Rottnestilla) sukellellessa onnistuin näkemään yhden tumman rauskun, poikaystävä bongasi kuulemma punertavakuvioisen meduusan, josta älysi pysytellä kaukana. Muuten näimme Rottnestilla erilaisia suuria ja pieniä kaloja. Swan riverissa näkee välillä tosiaankin meduusoja, mutta mustekalat ja merihevoset ovat jääneet vielä luonnossa bongaamatta.

 Perthin rannikon cuttlefish, suomennos voisi olla seepia eli mustekala, joka vaihtaa väriään mm. stressaantuessaan. Seepioiden luita löytyy aika paljon rannoilta ja niitä myydään kaupassa lemmikkilinnuille kalsiumin lähteeksi. Kyseessä ei kai niinkään ole luu kuin "internal shell, so called cuttlebone". Seepiaa näkyy aika monien ravintoloiden listoilla, kuten myös muita mustekaloja. 

Perthin rannikon lionfish eli siipisimppu. Lionfish, suoraan käännettynä leijonakala, on usein hyvin myrkyllinen ja sen piikeistä olisi hyvä pysytellä kaukana. Pistos aiheuttaa terveelle ihmiselle oksentelua, kuumetta ja hikoilua, mutta on myös joskus johtanut kuolemantapauksiin. Lionfishia löytää myös ravintoloiden listoilta, tosin Perthissä en ole vielä kiinnittänyt huomiota, että moista olisi ollut tarjolla. Ehkä kiinalaisissa kalaravintoloissa?

 

 

Erilaisia meduusoja

Määrittelemätön mustekala vaelsi levottomasti pienen tankkinsa seinämillä. Tällä taisi muuten muistaakseni olla sinisiä renkuloita, joka tarkoittaisi kai, että se on yksi blue-ringed octopus -lajeista, jotka luetaan maailman myrkyllisimpiin lajeihin. En ole aivan varma, meneekö lajimääritys tässä nyt oikein, kun tuosta kuvastakaan ei oikein osaa enää mitään sanoa. No, Australiassahan on todella paljon maailman myrkyllisimpiin lukeutuvia eläimiä, joten miksipä ei.

Great southern coast sisältää etelärannikon, eli kylmempien vesien lajeja. Täältä löytyi tankissaan keijumaisen eteerisesti lipuvia levämerihevosia, joita ei tosin saanut kuvata (ainakaan salamalla), koska he olivat kovin eteerisen herkkiä, oih! Tässä kuitenkin kuva levämerihevosista, nimi englanniksi osuvasti sea dragon tai leafy sea dragon, eli merilohikäärme. Muita lajeja olivat mm. blue devil fish, jolle en löytänyt suomennosta, isoananaskala ja erilaiset myrkylliset pallokalat. Näistä ei tainnutkaan tulla yhtään omaa kuvaa otettua, oho!

Viimeinen kohde oli AQWA's marmion marine park, eli ulkoalue, jossa oli mm. rauskuallas ja ns. kosketteluallas. Allas sisälsi pieniä rauskuja, monneja, haita, meritähtiä ja muuta, joita oli lupa koskea, kunhan ne piti veden alla. Tästä olisi tullut muutama upea kuva, mutta ei sitten tullut otettua. Uskaltauduimme koskettamaan rauskua, jotain haita/monnia (olen kasvitietelijä, en eläintieteilijä) ja punaista meritähteä. Kokemus oli hieno, rauskun pinta oli kuiva ja karhea, ei ollenkaan kalamainen tai limainen. Toivon todella, että niin aikuiset kuin lapsetkin osaavat arvostaa tällaista mahdollisuutta ja kokemusta, ja osaavat käsitellä eläimiä huolella ja varoen.

Tämä kuva ei ole koskettelualtaalta, vaan sisätiloissa olevasta vastaavasta altaasta. Mutta kosketteluallas (tai interaktioallas) oli hyvin samanlainen, tosin siellä tuskin oli noita sinitäpläisiä rauskuja, joiden nimi englanniksi on käsittääkseni bluespotted ribbontail ray, sikäli kun lajintunnistus osui taas yhtään kohdalleen. Laji on luokiteltu lähes uhanalaiseksi, kiitos kauniin ulkonäkönsä ja kukoistavan kotiakvaariobisneksen. Tämä allas taisikin olla joku uhanalaisten lajien näyttämö <3 Kaunista ja opettavaista.

Erikseen täytyy tietysti viel mainita Danger Zone eli vaarallisten lajien osasto, josta useat edellä mainitut lajit löytyivät. Täytyy vielä mainita, että AQWAssa voi sukeltaa haiden kanssa, ilmeisesti tuossa suuressa shipwreck coast -tankissa. Se olisi jo jotain. Voisin mielelläni sukeltaa tai snorklata haiden kanssa turvallisessa ympäristössä, kun kaloilla on sopivasti maha täynnä ja vauhti vanhuuden (ja täyden mahan) hidastama.

Kotiin lähtiessä olo oli tyydyttynyt. AQWA tarjosi mielestäni kaikkea sitä, mitä olin odottanutkin. Toki se olisi voinut olla neljä kertaa suurempikin, valtaisa elämyskeidas, mutta tällaiselle pohjoismaalaiselle wannabe-meribiologille kokemus oli hieno, eikä lipun hinta tuntunut liian suurelta kokemukseen nähden. Ainoa kysymysmerkki oli lipunoston yhteydessä jaetut 3D-lasit. Vaikka kovasti koetimme niitä nenillemme nostella, emme löytäneet mitään niille tarkoitettua koko akvaariosta. Mikään ei muuttunut yhtään sen jännittävämmäksi, eivätkä informaatiokyltit heränneet eloon. No, lasien oikea tarkoituskin tosin keksittiin noin viikkoa myöhemmin synttäriruokailujen ja ruotsalaisten siiderien jälkeen salaisella, pahanhajuisella baarikujalla....

Secret Man AKA L. Jalkanen

Suosittelen AQWAa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmeellisestä luonnostamme kauniine ja  tappavine lajeineen. Tätä lisää.

 

Mureena